Ilmastoviisaita ratkaisuja Lapista – Sallassa ollaan edelläkävijöitä porotalouden sivuvirtojen hyödyntämisessä

Aikaisemmin ennen laitosteurastuksen aloittamista porosta hyödynnettiin kaikki. Lihan ja sisäelinten lisäksi elintarvikekäyttöön soveltuivat esimerkiksi veri, luuydin sekä poron koparat eli sorkat. Lisäksi muita osia, kuten nahkoja, sarvia ja kynsiä hyödynnettiin käsitöiden raaka-aineina. Ruokaan liittyvien asenteiden muutos sekä laitosmuotoisen teurastuksen aloittaminen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että monet porosta saatavat raaka-aineet jäävät tänä päivänä hyödyntämättä. Samalla osa lappilaista kulttuuriperinnettä on kadonnut.

”Suurin osa poroteurastamoista on rakennettu 90-luvun alussa, eikä silloin ole ajateltu, että porosta otettaisiin teurastuksen yhteydessä talteen juuri muuta kuin liha. Sen takia monen teurastamon tilat eivät nykyisellään mahdollista sivuvirtojen talteenottoa”, Niina Mattila selventää.

Sallassa sivuvirtoja hyödynnetään monella tavalla

Sallan poroteurastamo on kahden paliskunnan omistuksessa, ja paliskunnissa on yhteensä noin 300 poronomistajaa. Sivuvirtojen talteenoton osalta Sallassa ollaan edelläkävijöitä. Teurastamon tiloja on kehitetty vuosien varrella esimerkiksi siten, että poron veri saadaan hyötykäyttöön. Verta myydään sellaisenaan ja lisäksi siitä tehdään verimakkaraa, jota ostavat monet tahot, kuten Sallan kunta sekä paikalliset ravintolat.

”Veriruoat ovat osa lappilaista kulttuuriperinnettä. Veri sellaisenaan on monelle kuluttajalle vieras raaka-aine, mutta siitä valmistettu makkara maistuu esimerkiksi kouluruokailuissa. Meiltä poron veri lähtee jalostukseen Meän lihalle, joka sijaitsee Tervolassa Rovaniemen eteläpuolella. Makkara maustetaan väinönputkella sekä poron luista keitetyllä liemellä”, Niina Mattila kertoo. 

Veren lisäksi Sallan poroteurastamolla otetaan talteen muun muassa rasva ja saparot, joita paikalliset ravintolat hyödyntävät, sekä porontaljat, sarvet ja koipinahat. Koipinahkoja myydään Mongoliaan, jossa ne käytetään kenkien valmistukseen. Pehmytosia puolestaan menee eläinten raakaruokia valmistavalle yritykselle Etelä-Suomeen sekä paikalliselle vetokoiratilalle.  

”Seuraavaksi aiomme kehittää koipiluun talteenottoa. Poron koiven ydinluu sisältää erityisiä rasvahappoja, jotka poikkeavat tavallisista tuotantoeläimistä. Meillä on alkanut myös hanke, jossa kehitetään mahasuolijätteen kompostointia. Kompostoimalla jätteestä saataisiin talteen ravinteet, joita poronomistajat voisivat hyödyntää nurmenviljelyssä”, Niina Mattila kertoo teurastamon tulevaisuuden suunnitelmista.

Mattila on parhaillaan mukana kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena on saada kaikkien poroteurastamoiden toiminta samalle tasolle sivuvirtojen talteenoton suhteen. Sallasta on käyty opastuskäynneillä muun muassa Sodankylässä, jossa tilanne alkaa olla jo melko hyvällä tolalla. Jotta sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää teollisessa toiminnassa, kuten koiran kuivaruokien valmistuksessa, täytyy raaka-ainemääriä kuitenkin kasvattaa selvästi; yhden tai kahden teurastamon sivuvirrat eivät vielä riitä teollisuuden tarpeisiin.

Energiataloutta kestävämpään suuntaan

Energiakysymykset ovat toinen ratkaistava asia poroteurastamoilla, joiden käyttöaste loka-joulukuun teurastuskauden ulkopuolella on hyvin alhainen. Aiemmassa pilottihankkeessa Sallan teurastamolle toteutettiin energiakatselmus, jossa tarkasteltiin laitoksen energian kulutusta. Teurastamon teknologia on vanhanaikaista ja rakennusaikakaudelle tyypilliseen tapaan lämmitysmuotona on suorasähkö – lämpöhukkaakin syntyy.

Ajatuksena on, että tulevaisuudessa pihalla seisovien pakastekonttien tuottamaa hukkalämpöä saataisiin hyödynnettyä tilojen lämmitykseen. Aihkiporon lihanleikkaamon kolme vuotta sitten valmistuneissa toimitiloissa, jossa vastaava menetelmä on käytössä, pakastuslaitteiden tuottama lämpö riittää pitkälti koko rakennuksen lämmitystarpeisiin.

Toimijoiden verkosto porotaloudessa on laaja

Yksi merkittävä haaste poroteurastamoiden kestävyyden parantamiselle on tiloja hyödyntävien toimijoiden suuri määrä. Suomessa porojen teurastaminen tapahtuu poronomistajien toimesta toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa teurastamon omistaja on ulkopuolinen yritys, joka ostaa porot elävinä. Teurastamoyrittäjä saa silloin suoraan hyödyn toiminnan ja yrityksen imagon kehittämisestä.

Sallassa poronomistajat ovat kuitenkin ottaneet kehitystyön hyvin vastaan. 

”Meillä tätä kehittämistyötä on tehty jo yli kymmenen vuotta, ja kyllä se sivuvirtojen talteen ottaminen tarkoittaa ihan selvää lisäansiota poronomistajille. Tietysti tämä on koko elinkeinon imagon kannaltakin merkittävä asia”, Niina Mattila toteaa.

Vaikka toimijoiden runsas määrä haastaa teurastustoiminnan kestävyyden kehittämistä, on se myös suuri voimavara. Toiminta on hyvin verkostomaista ja yhteistyötä tehdään laajalti niin poronomistajien kesken kuin alueen muiden yrittäjien kanssa. 

”Esimerkiksi veren talteenoton kehittäminen lähti suoraan paikallisen ravintolan tarpeesta: poronveriohukaiset olivat heidän ruokalistallaan, ja yrittäjä ihmetteli, miksei hän voi annoksissaan hyödyntää Sallassa tuotettua paikallista poron verta”, Niina Mattila kuvailee.

Luita, kynsiä, nahkaa ja sarvia käytetään raaka-aineina paikallisissa käsityöyrityksissä. Sallassa toimii myös aktiivinen kansalaisopisto, jonka kursseilla opetetaan perinteisiä tapoja hyödyntää poron eri osia käsitöissä. Yhdellä kursseista opeteltiin muun muassa poron taljan parkitsemista poron aivoista saatavalla luonnollisella parkkiliemellä. Kansalaisopiston käsityökurssit tukevat siten paikallisten käsityöyrittäjien ammattitaitoa.

Matkailualan yritykset ovat samoin merkittävä osa porotalouden laajaa verkostoa. Sallan matkailuyritykset ovat sitoutuneet kestävään toimintaan ja lähituotteiden hyödyntämiseen. Poronlihan lisäksi esimerkiksi taljat ovat kysyttyjä rekiretkillä sekä tulipaikkojen istuma-alusina. Turistit myös ostavat mielellään porosta valmistettuja matkamuistoja.  

Koko verkosto on mukana poroelinkeinon vastuullisuuden markkinoinnissa. 

”Yritysverkostossa tehdään hyvää työtä poronhoidon imagon kehittämiseksi. Porosta saatavien tuotteiden alkuperä on jäljitettävissä ja pyrimme kertomaan avoimesti raaka-aineista, tuotantoketjusta sekä olosuhteista, joissa eläimet ovat eläneet”, Niina Mattila tiivistää.

Tule kuulemaan lisää Aihkiporosta ja kiertotaloudesta Kannattavampaa ruoka- ja elintarviketuotantoa ilmastoviisailla käytännöillä -webinaariin ke 27.11.2024 13–15. Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan täällä.

Artikkeli on osa ClimateFood-hankkeen esittelemiä ruokaketjun ilmastoviisaita menestystarinoita. Yritysesimerkkejä julkaistaan Suomesta ja Ruotsista.