Kaupallinen kalastus ylläpitää puhtaita ja monimuotoisia vesiekosysteemejä

Read the article in English

Kaupallinen kalastus on tärkeässä roolissa kalakantojen ja vesistöjen tilanteen seurannassa. Vastuullisuus ja kestävyys ovat pyynnissä keskeisiä arvoja, sillä ne turvaavat elinkeinon jatkuvuuden. Kalastajan on elettävä luonnon kanssa jatkuvassa sopusoinnussa ja kalakantojen ja olosuhteiden muutoksiin on pystyttävä reagoimaan nopeasti. ”Kalakantojen kannalta kestävä kalastus on aina taloudellisesti viisasta”, Jouko Sirkkala toteaa ykskantaan.

Uransa Sirkkala aloitti hoitokalastuksella 70-luvun lopulla. Tuolloin soiden ja metsien ojituksista vesistöihin valuva humus samensi vedet, millä oli vakavia vaikutuksia Miekojärven kuha- ja muikkukantoihin. 

”Silloin järvistä ja joista kalastettiin kymmeniä tuhansia kiloja pientä särkeä ja ahventa kettutarhoille. Muikkusaaliit palautuivat tavalliselle tasolle noin viiden vuoden hoitokalastuksen jälkeen, mutta kuhakanta saatiin takaisin vasta 2000-luvulla palautusistutuksilla”, Sirkkala muistelee.

Jouko Sirkkala epäilee vuosikymmeniä kestäneen soiden ja metsien ojituksen aloittaneen 70-luvulla murroksen, jonka myötä kalastajien määrä kääntyi laskuun Miekojärvellä. ”Vielä 70-luvun alussa yhtä lukuun ottamatta kaikissa Miekojärven Sirkkakosken kylän 36 talosta kalastettiin sekä omaan tarpeeseen, että vähintäänkin sivuelinkeinona. Nykyisin ammatillista kalastusta harjoitetaan enää yhdessä talossa”, Sirkkala huokaa.

Edistääkseen kaupallisen kalastuksen asemaa ja välittääkseen kalastusperinnettä tuleville sukupolville Sirkkala toimii vapaaehtoisena Suomen sisävesiammattikalastajien liiton hallituksessa sekä tekee kalastukseen ja saaliin käsittelyyn liittyvää opastusta ja neuvontaa. Hänen opissaan käy vuosittain noin parisenkymmentä kalastusopasta ja eräopasopiskelijaa, joista monellakaan ei ole aiempaa osaamista kalan käsittelystä.

Pellossa, Suomen virallisessa kalastuspääkaupungissa, kaupallisten kalastajien määrän vähenemiseen on myös herätty. Kunnassa ongelmaan yritetään löytää ratkaisuja muun muassa kehityshankkeen avulla, jossa tavoitteena on löytää alueelle uusia kalastusammatinharjoittajia. Myös kalasataman tilat on uusittu muutama vuosi sitten, mikä tarjoaa kalastustoiminnalle hyvät puitteet.

Raaka-aineena suomalaisen järvikalan arvostus on edelleen korkealla ja Jouko Sirkkala myy suurimman osan saaliistaan ravintoloihin. Tärkeimpiä saaliskaloja kuhan lisäksi ovat muikku, hauki, made, ahven ja keskikesällä lämpimien vesien aikaan pyydettävä jokirapu. Vesistön tuntemus ja muuttuvat olosuhteet määräävät sen, mitä kulloinkin kalastetaan ja millaisia pyydyksiä käytetään – joskus on viisainta jättää jokin laji kalastamatta, jos kannan tila niin edellyttää.

”Suomalaisen kalan käyttö on itsessään ilmastoteko. Luonnonkalan hiilijalanjälki on todella pieni ja se on käyttäjälleen terveellistä ravintoa. Kalastus myös hoitaa vesistöjä, pitää ne puhtaana ja hillitsee rehevöitymistä. Se on sekä ilmaston, että luonnon monimuotoisuuden kannalta äärettömän tärkeä asia. Jos kalaa ei käytetä, kalakannat kääpiöityvät ja alkavat tuottamaan vesistöissä fosforia sekä metaania,” Jouko Sirkkala selittää.

Epäterve kalakanta, rehevöityminen ja rantojen umpeenkasvu aiheuttavat muutoksia vesistöalueiden kasvillisuuteen ja eläinlajistoon vähentäen luonnon monimuotoisuutta. Kaupallisen kalastuksen loppuminen aiheuttaisi myös sairauksien ja loisten leviämistä vesistöissä, eikä pelkkien suurten petokalojen pyyntiin keskittyvä harrastuskalastus tue vesistöjen hyvinvointia.

Jouko Sirkkala täydentää kaupallista kalastusta matkailuelinkeinolla, jonka merkitys tosin on vähentynyt selvästi koronan ja Ukrainan sodan myötä.

”Kalastusmatkailijat ovat tavallisesti todella valveutuneita vastuullisuusasioissa, ja moni ulkomaalainen kalastaja on ihmeissään, kun kerron, että kalaa saa täällä ottaa myös saaliiksi”, Sirkkala kertoo. Tavallisesti matkailijat tavoittelevat isoja arvokaloja, jotka kuvauksen jälkeen vapautetaan takaisin veteen.

Kaupallisessa kalastuksessa sivuvirrat ovat yksi merkittävä haaste, sillä perkausjätettä syntyy jopa puolet saaliin määrästä. Selvityksiä ja tutkimuksia on tehty esimerkiksi lääke- ja lisäravinneteollisuudessa, mutta teot puuttuvat. Perkausjäte voisi soveltua myös lemmikkieläinten rehuksi, mutta toistaiseksi sitä on toimitettu vain turkistarhoille.

”Jos turkistarhaus Suomesta loppuu, miljoonia kiloja jätettä jää käsiin. Kukaan kalastaja ei pysty yksin ratkaisemaan sivuvirtaongelmaa vaan infra täytyy rakentaa yhteisin varoin. Jätteiden hyödynnysmahdollisuuksista on puhuttu viimeiset kymmenen vuotta, mutta ratkaisut puuttuvat edelleen”, Jouko Sirkkala toteaa.

Kaupallisen kalastuksen suhteen eletään nyt Suomessa kohtalonhetkiä. Kalastajat ikääntyvät ja järvikalakannat ovat jo nykyisin vajaakäytöllä. Samalla vesistöjen tilanne on nopeassa muutoksessa ilmaston lämpenemisen seurauksena ja kalastajien ymmärrystä vesien tilasta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan. Suomalaisen kalastusperinteen säilyttäminen ja vesistöjen tilasta huolehtiminen vaativat toimia koko yhteiskunnan tasolla sekä tiedon välittämistä tehokkaasti tuleville sukupolville.

Artikkeli on osa ClimateFood-hankkeen esittelemiä ruokaketjun ilmastoviisaita menestystarinoita. Yritysesimerkkejä julkaistaan Suomesta ja Ruotsista.