Kekrinä maistuu oman maan ruoka

Suomi on pitkä maa, joten kekriä vietettiin eri puolilla maata sadonkorjuun valmistuttua pitkin syksyä mikkelinpäivästä syyskuun lopusta pyhäinpäivään. Peltojen tuottaman sadon lisäksi syksyisin tehtiin myös teurastukset. Niinpä kekrijuhlissa pöydät notkuivat ruokaa eikä ruoka saanut loppua, jotta seuraavan vuoden sato- ja karjaonni toteutuisivat.
Kekrin viettoon on kuulunut ruokailun lisäksi erilainen ilonpito, leikit ja tanssit. Kekripukit kiersivät taloissa kyselemässä tarjoiluja uhaten kaataa uunin, ellei tarjoiluja järjesty. Talojen palvelusväellä oli kekrinä lomaviikko. Silloin tehtiin päätöksiä, jäädäänkö samaan taloon töihin seuraavaksi vuodeksi vai otetaanko pesti toisesta talosta.

Oppivelvollisuuden myötä 1920-luvulla joulun merkitys alkoi kasvaa ja kekrin vietto hiipui. Amerikkaan kulkeutui aikoinaan irlantilaisten siirtolaisten mukana kekrin kaltainen kelttiläinen juhla, josta uudella mantereella muotoutui halloween. Sen vietto on rantautunut muun muassa vaihto-oppilaiden ja populaarikulttuurin mukana myös Suomeen ja on saavuttanut täälläkin suuren suosion.

”Me maa- ja kotitalousnaiset haluamme nostaa omaa kekriperinnettämme kaupallisen halloweenin tilalle”, sanoo järjestöpäällikkö Helena Velin MKN Keskuksesta. ”Erityisesti suosittelemme nauttimaan suomalaisesta ruoasta. Erilaisissa tilaisuuksissa on hyvä nostaa esille myös ruoan tuottajia ja tekijöitä koko ruokaketjusta ja antaa heille arvostusta työstään”, hän jatkaa.

Kekri kokoaa ihmiset yhteen
Tänä päivänä saamme ravintoa riittävästi, joten ylenpalttiseen syömiseen ei ole tarvetta. Kekrin voi järjestää pienemmin ja yksinkertaisin tarjoiluinkin. Kekritapahtumaan sopii esimerkiksi rukiinen uutispuuro pakastemustikoiden tai voisilmän ja maidon kera. Syksyisessä säässä maistuu myös höyryävä keitto esimerkiksi juures-sieniseljanka punajuurikranssin tai muun leivän kanssa. Keitto- tai puurotarjoilu sopii varsinkin silloin, kun kekriä vietetään perhepiirissä kesämökkiä talvikuntoon laitettaessa.

Kekrin vietossa tärkeää on yhteisöllisyys. Pitkään juhlattomaan kauteen juhannuksen ja joulun välissä sopii yhteinen juhla, johon valoa tuovat kynttilät ja lyhdyt. Joillakin paikoin poltetaan myös kekritulia tai rakennetaan olkipukki, joka poltetaan tapahtuman päätteeksi. Näihin tapahtumiin liittyy usein yhdistysten ja muiden tahojen järjestämiä isompia tapahtumia: kekrimarkkinoita ja ohjelmallisia iltamia, jotka kokoavat väkeä yhteen. Kekri on mainio aihe myös maaseudun matkailu- ja ruokapalveluyrityksien palvelutarjontaan pimeän syksyn aikaan.

”Haluamme huomioida myös sellaisia ryhmiä, jotka eivät itse pääse tapahtumiin. Kannustamme yhdistyksiämme järjestämään esimerkiksi vanhusten palvelutaloihin pieniä ohjelmallisia kekrituokioita päiväkahvien yhteyteen. Tuliaisiksi voi viedä syksyistä marja- tai omenapiirakkaa. Kekriperinteen elvyttämiseksi sopivat vierailut päiväkoteihin ja kouluihin. Niissä voi järjestää pieniä työpajoja, joissa voi tutustua johonkin vanhaan käsityötapaan tai jos mahdollista, leipoa esimerkiksi kasvissämpylöitä. Yksinkertaisimmillaan päiväkotilapset voivat värittää kekripukin kuvia”, Velin tuumii.

Reseptit

Juures-sieniseljanka

Punajuurikranssit

Mustikkapiirakka