”Leipä miähen tiellä pitää, sanoo vanahat viisahat”

Eteläpohjalainen reikäleipä on aikojen kuluessa hioutunut talouden pidon ja rakennuskulttuurin mukaan. Koska uuneja lämmitettiin harvemmin, oli leivän säilyttävä. Leipomispäivät olivat talon naisväelle kova ponnistus, leivottiinhan käyttöleipä pitkäksi aikaa eteenpäin. Perusleipä on muotoutunut perinteisestä eteläpohjalaisesta ruissekaleivästä, jota käytetään kaikilla aterioilla sekä arkisin että pyhäisin. Puolet jauhoista on ruista, toiset puolet nisu- tai hiivaleipäjauhoja, käyttää joku myös grahamjauhojakin. Reikäleipä ei ole erityisen hapanta, sitä ei yleensä erikseen hapateta eikä mausteta. Reikäleivät sälytettiin tuvan katossa leipävartaissa tai viljalaarissa ja otettiin käyttöön tarpeen mukaan. Tuoreemmat sai käyttöön heti, vanhemmat, kovemmat paloiteltiin ”jyrsittäviksi” tai liotettiin ruokiin mukaan. Leivinuunissa on lämpötila kunnon lämmityksen ansiosta melko kuuma, joten pohjanmaalla yleensä paistaminen aloitetaan kropsulla tai vaalealla leivällä, jolloin uunin lämpö saadaan tasautumaan reikäleiville sopivaksi. 

Etelä-Pohjanmaalla leivotaan ja syödään yhä reikäleipää. Useat leipomot tarjoavat omat versionsa ja kotona leivotaan perityillä resepteillä. Ja onneksemme sähköuunien aikakaudella voi leipoa vaikka vain muutaman leivän kerrallaan. Tapana oli viedä leipomispäivänä lämpimäisiä naapureille tuoreen lämpimän leivän muodossa. Itsekin muistan juosseeni lämmin, voipaperiin kääritty leipä kainalossa naapureita ilahduttamaan. Tapa, jonka soisi säilyvän.

Kotitalousopettaja Hanna Valtari Seinäjoen maa- ja kotitalousnaisista leipoi äidiltään perimällä ohjeella ruissekaleipiä. Hannan leipomus aloitetiin juuren teolla edellisenä iltana ja taikina hapatettiin miedosti. Katso Hannan videohaastattelu täältä 

Eteläpohjalainen happamaton reikäleipä 

(n. 5–6 leipää)
 

1 l piimää (vähän hapannu maito ja hera käy myös)

1–1,5 rkl suolaa

n. 50 g hiivaa

noin 1 kg ruisjauhoja

noin 1,5 kg vehnä- tai/ja hiivaleipäjauhoja

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon ja lisää suola. Lisää jauhoja ja vaivaa taikina kiinteäksi, ei kovaksi. 

Kumoa taikina ruisjauhotetulle leivinpöydälle tai anna olla tiinussa. Paina taikinan ylitse kämmenen syrjällä risti, josta kohoamista on helppoa seurata. Peitä taikina liinalla ja anna kohota vedottomassa paikassa noin 1–2 tuntia.

Jaa taikina 5–6 osaan ja leivo niistä jauhotetulla pöydällä tasaisia kakkaroita, ”emoosia”. Voit taputella kaikki leivät yhtä paksuiksi tai tehdä osasta ohuempia, näkkileivän kaltaisia leipiä. Tee leipiin reiät keskelle esim. juomalasilla. Paista reiät isojen leipien lomassa pieniksi maistiaisleiviksi. Pistele leivät saman tien haarukalla ja uudelleen ennen paistamista. Kohota liinalla peitettyinä.

Paista ensin kuumemmassa leivinuunissa ohuet ja pienet reiät, lopuksi paksut reikäleivät. Sähköuunissa leivät paistetaan ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia ja sitten miedommassa lämmössä noin 200 asteessa kypsiksi. Leipä on kypsä, kun se pohjasta koputettaessa kumisee ja on pinnaltaan lempeän ruskea. Peitä kuumat leivät liinalla. Pakkaa jäähtyneinä ja pakasta osa. Voit myös vanhaan malliin kuivata osan leivistä. 

Leipä on ollut lähes pyhää, eikä sitä saanut epäkunnioittavasti käsitellä. Leipä aseteltiin aina oikeinpäin, eikä sitä saanut pudottaa. Leipä suus ei puhuttu eikä sen kanssa juostu. Lukuisat sanonnat todistavat leivän tärkeyttä taloudessa.

Pohojalaasia sanontoja ruokaleivästä!

Leipä miehen tiellä pitää!

Leipä loppui Leppälästä ja lapset ei syö jauhoja!

Se on leikkiä ku leipää leipoo!

Ei taikina syömisehen lopu, eikä leipä lämpimäisiin!

Toin teillen lämpymääsiä!

Noustes leipä koreeloo!

Uuni leivän kaunistaa!

Itte tehty leipä ei kaapis vanhene!

Ei saa purottaa leipää!

Leipää ei saa jättää!

Leivästä syönti alootetahan!

Ei ole hätää käsis, ku on leipää pussis!

Kun on leipää, silloon ei puutosta ole!

Kyllä meillä leipää on, kunnon paloja ja puoliskoja!

Ennen leipä oikeen päin koris kuin lapsi pois tulesta!