Mallassämpylöiden tarina

Tuunaus ja tähteistä taikominen ovat taitoja, joita nykyään opetetaan. Tämä onkin hieno juttu, sillä ruokahävikin vähentäminen on todellakin tarpeen! Entisajan sukupolvet kasvoivat erilaisessa ruokaympäristössä ja heille kaiken syötäväksi kelpaavan raaka-aineen hyödyntäminen oli arkipäivää. Muistelen ihaillen isäni tätiä, edesmennyttä hämäläistä pitokokkia, jonka laskiämpärissä oli vain perunankuoria ja kahvinporoja! Toki lapsuudesta on jäänyt mieleen lukemattomat kerrat, kun hillopurkin karvainen homekerros kuorittiin pois, jotta saatiin pannukakun päälle hilloa tai hiukan oudolta maistuneet leivonnaiset syötiin, koska niissä ei näkynyt mitään ylimääräistä ja päälle hörpättiin marjamehua, jossa oli selvästi viiniin vivahtava maku. Mitään ei siis heitetty pois! Näin oli ennen, mutta homeisia ruokia ei enää nykyisin saa käyttää. Tiivis kanssakäyminen suvun vanhemman väen kanssa opetti ruoan arvostusta ja keinoja loihtia pienistä rippeistä täyttävä ruoka tai herkulliset sämpylät. Mallassämpylöitä tai mäskisämpylöitä isäni täti leipoi silloin, kun oli tehnyt kotikaljaa. Jäihän kalja-astian pohjalle maukkaat rukiiset kaljamaltaat, joita saattoi rippeinä hyödyntää sämpylöissä. Sämpylätaikinaan ei ollut ohjetta, sillä leivät leivottiin sormituntumalla, lisäten hyppysellisen sitä ja hiukan tätä. Sämpylätaikina oli melko löysä, joten sämpylöitä ei pyöritelty pyöreiksi vaan leivottiin pitkä taikinatanko, josta leikattiin sopivia paloja sämpylöiksi. 

Omassa lapsuudessani Kanta-Hämeessä syötiin joko hiivaleipää tai hapanleipää. Leivät olivat yksinkertaisia, mutta erittäin tärkeä osa päivittäistä ruokavaliota. Nämä mallassämpylät leivottiin vehnä- ja ruisjauhoista sekä kaljamaltaista. Tänä päivänä sämpylätaikinaan voisi lisätä vaikkapa kuivattuja karpaloita tai pähkinöitä tuomaan vaihtelua. 

Janakkalan Leppäkosken koulun 4.–6. luokkalaiset leipoivat tällä ohjeella sämpylöitä. Oppilaat oli jaettu neljän hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä sai valmistaa sämpylätaikinan alusta alkaen itse. Oppilaat onnistuivat leivonnassa aivan superhienosti! Maistellessaan omia tuotoksiaan, he kommentoivat mm. näin; ”Taivaallisia!” ”Tää mallas tuoksuu ihan yhdeltä leivältä, saaristolaisleivältä!” ”Voinko viedä maistiaisia myös mummolle, vaarille, serkulle ja serkun äidille?” ”Näiden kuumien sämpylöiden päälle ei kannata laittaa paljoa rasvaa, kun se valuu niin helposti.” Taikinan ja sämpylöiden noustessa ehdittiin maistella myös paikallisten leipomoiden perinteisiä leipiä, rouskutella kaljamaltaita ja pitää pistarit viljojen tunnistamisesta. Huikeata porukkaa, viljat oli hallussa ja ruisleipäperinnekin tuttua! Sämpyläresepti lähti oppilaiden mukana koteihin. Toivottavasti hienosti onnistunut sämpylöiden leivonta koulussa, innostaa lapsia leipomaan myös kotona!

Mallassämpylät

1 dl rukiisia kaljamaltaita
1 dl kiehuvaa vettä
tai 2 dl kotikaljasta siivilöityä ruismäskiä
5 dl vettä
50 g hiivaa
3 rkl siirappia
2 tl suolaa
11-12 dl sämpyläjauhoja
1/2 dl öljyä

1. Kiehauta 1,5 dl vettä ja lisää siihen kaljamaltaat pehmenemään tai hyödynnä kaljanmäskiä.
2. Lämmitä vesi haaleaksi ja liuota hiiva sen joukkoon.
3. Lisää nesteeseen kiehautetut ja jäähdytetyt maltaat, siirappi ja suola sekä noin puolet sämpyläjauhoista sekoitellen.
4. Lisää öljy ja alusta taikinaan loput jauhot.
5. Taikina saa jäädä melko pehmeäksi. Anna taikinan kohota hyvin.
6. Pyöritä kohonneesta taikinasta paksuhko tanko ja leikkaa se haluamasi kokoisiksi paloiksi. Nosta palat pellille ja anna niiden kohota vielä uudelleen. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

#suomalaisenleiväntarina