Uusia makuja keittiöön luonnonyrteillä

Luontomme on pullollaan syötäviä luonnonyrttejä, joita tunnistamalla ja keräämällä voi laajentaa omaa makumaailmaa ja samalla saada ilmaista materiaalia ruoanlaittoon jopa omalta takapihalta. Luonnonyrteillä on varsin voimakas ja erilainen aromi, kuin mihin olemme ehkä tottuneet, mutta niiden käyttöön voi totutella pikkuhiljaa. Luonnonyrttejä yhdistelemällä oman kasvimaan antimiin saa uusia vivahteita esim. salaatteihin tai keittoihin. Luonnonyrttejä saa kerätä jokaisenoikeuksien turvin, mutta esim. kuusenkerkkien, kasvien juurien ja puiden lehtien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Ja muistathan, että monilla kasveilla on näköislajikkeita ja luonnossamme kasvaa myös myrkyllisiksi luokiteltuja kasveja, joten kerää vain niitä kasveja, jotka tunnistat aivan varmasti. Turvallista luonnonyrtteihin tutustumista voi harjoitella Maa- ja kotitalousnaisten pitämillä Villiyrttikursseilla.

Nokkonen on terveyspommi

Kevään ensimmäisiä poimittavia herkkuja ovat kaikkien tuntemat nokkonen ja voikukka. Nokkosen ravintoarvot ovat vailla vertaa sen sisältämän C-vitamiinin ja raudan vuoksi ja lisäksi se on myös hyvä kalsiumin ja magnesiumin lähde. Nokkonen sitoo itseensä helposti nitraatteja, joten lantaloiden tai huussien takaa sitä ei kannata poimia.

Nokkosen käyttö on helppoa ja sitä voi käyttää monipuolisesti ruoanlaitossa. Keräämiseen kannattaa käyttää hanskoja ja saksia nokkosen poltinkarvojen vuoksi, mutta ryöppäämällä nokkoset nopeasti kiehuvassa vedessä poltinkarvat eivät enää häiritse ja nitraattijäämätkin poistuvat. Kuivaamalla nokkosen C-vitamiiniarvot saa säilymään paremmin, joskin kuivatun nokkosen maku saattaa olla hieman heinämäinen. Nokkosta voi kerätä varhain keväällä, jolloin sen tuoreet versot ovat parhaimmillaan, mutta myös myöhemmin kesällä voi poimia ihan yhtä hyvin. Silloin kannattaa kerätä pienempiä lehtiä ja loppukesästä myös siemeniä. Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia tarvittavia rasvahappoja ja E-vitamiinia sekä niiden on sanottu auttavan niin mieskuntoon kuin yleiseen vireystilaankin. Siemeniä voi lisätä puuroon, mysliin tai smoothieen ja jo pienelläkin määrällä voi saada hyviä vaikutuksia aikaiseksi.

Ryöpättynä nokkosta voi pakastaa esim. jääpalakuutioissa, josta se on helppo ottaa käyttöön pitkin talvea smoothieen, piiraisiin tai keittoon pinaatin tapaan.

Voikukka pihamaiden kultaa

Nokkosen kanssa samaan aikaan alkukesän sesongissa on voikukka. Suomessakin kasvaa n. 500 eri voikukkalajia ja se onkin kaikkia tunnistama pihojen yleinen rikkakasvi. Voikukan voi periaatteessa käyttää keittiössä juuresta kukkaan, mutta herkullisinta on sen kukinnosta tuleva aromi. Voikukan lehtiä voi käyttää salaatissa ja piirakoissa rucolan tapaan tai niistä voi keittää haudukejuomaa. Mitä pyöreämpi lehden muoto, sen miedompi maku sillä on. Voikukan lehtien kitkerää makua voi välttää myös poistamalla lehtiruodin ennen käyttöä. Voikukan sanotaan puhdistavan maksaa ja sillä on myös nestettä poistava vaikutus. Voikukan nuppuja voi kerätä ennen keltaisten kukkien puhkeamista loistoonsa ja ne voi paistaa pannulla voissa valkosipulin ja suolan kera, tai säilöä etikkaliemeen. Voikukan kullankeltaisista terälehdistä voi myös keittää hyvää siirappia, joka muistuttaa maultaan hunajaa.

Herkkä kuusenkerkkä

Kuusenkerkkien keruuaika on varsin lyhyt, pari viikkoa, mutta kerääminen kannattaa, sillä myös kuusenkerkästä saa oikein säilömällä paljon iloa niin keittiössä kuin rohtonakin pitkin vuotta. Kuusenkerkät eli vuosikasvaimet ovat parhaimmillaan, kun ne ovat kirkkaan vaaleanvihreitä ja alle 2 cm mittaisia. Ne ​kannattaa valmistaa tai säilöä esim. pakastamalla pian keruun jälkeen, sillä kerkät pilaantuvat herkästi. Kuusenkerkkien kerääminen on varsin nopeaa ja antoisaa, sillä keruun lomassa voi samalla nauttia keväisen metsän väreistä ja tuoksuista.

Kerkän maku vivahtaa hieman sitruunaan ja se sopii hyvin maustamaan esim. kalaruokia tai erilaisia ​​​​jälkiruokia. Sen maku sopii hyvin muiden metsän antimien kanssa, kuten riistan mausteena ja puolukkahilloon tai survokseen lisättynä se nostaa tuotteen ihan uudelle tasolle. Kerkästä on keitetty siirappia, joka maistuu herkulliselta luonnonjugurtin tai lettujen päällä ja sitä voi käyttää myös yskänlääkkeenä. Kerkät sisältävät paljon C-vitamiinia. Niissä on antiseptisiä ja hengitysteitä avaavia ominaisuuksia.

Pihlaja ja mesiangervo

Pihlaja antaa satoa niin keväällä kuin syksylläkin. Ennen lehtien puhkeamista voi kerätä pieniä nuppuja salaattiin ja ennen kukintaa lehtiä, josta saa ihanaa kesäjuomaa sitruunahapon ja sokerin avulla. Juoman perusohjeessa on n. 5 l nuoria, puhtaita lehtiä, 3 l vettä, 25 g sitruunahappoa ja n. 5 dl tai maun mukaan sokeria. Osan lehdistä voi korvata myös mustaherukan lehdillä, jolloin  karvasmantelinen aromi hieman pehmentyy. Sekoita sitruunahappo kiehautettuun veteen ja kaada se astiaan lehtien päälle. Peitä kannella tai harsolla ja anna tekeytyä seuraavaan päivään huoneen lämmössä. Siivilöi lehdet pois ja sekoita sokerin joukkoon. Juomaa voi laimentaa vedellä tai kivennäisvedellä ja se säilyy hyvin jääkaapissa pari päivää. Samalla ohjeella voi juomaa tehdä esim. mesiangervon tai koivun lehdistä. Muista kuitenkin kerätä lehtiä vain oman pihan puista tai kysyä maan omistajan lupa.

Mesiangervon maku on todella aromaattinen, jopa parfyyminen ja niiden tuoksu saattaa laukaista migreenin. Toisaalta se sisältää myös salisylaatteja, joten sen käyttöä kannattaa välttää, jos käyttää esim. verenohennuslääkkeitä yhtä aikaa.

Vuohenputkesta moneksi

Vuohenputki levittää runsasta mattoaan kasvupaikalleen jo aikaisin keväällä saaden monet kotipuutarhurit kiristelemään hampaitaan. Toisille taas vuohenputken ensi versot saavat luonnonyrttien keruuhimon. Vuohenputki kannattaa opetella tunnistamaan, sillä myös sillä, kuten monilla muillakin kasveillamme, on näköislajikkeita, jotka eivät sovellu nautittavaksi tai ovat jopa myrkyllisiä.