Vieraslajit ovat uhka Suomen luonnolle

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Yleensä vieraslajit sopeutuvat huonosti uuteen elinympäristöönsä ja tuhoutuvat nopeasti. Joissakin tapauksissa vieraslajit kuitenkin menestyvät, muodostavat lisääntyvän kannan ja vakiintuvat osaksi uutta elinympäristöään. Jotkin vieraslajeista menestyvät erityisen hyvin ja ovat huomattava uhka aiheuttaessaan vakavaa vahinkoa alkuperäislajeille, ekosysteemeille, viljelykasveille, metsätaloudelle tai muille elinkeinoille. Suomessa on tunnistettu 157 haitallista Suomessa esiintyvää vieraslajia, jotka aiheuttavat selkeästi todennettavia välittömiä tai välillisiä haittavaikutuksia.

Vieraslajilaki

Jättipalsami ja jättiputket on säädetty EU:ssa haitallisiksi vieraskasvilajeiksi. Nyt kesällä Suomen kansalliseen kiellettyjen vieraslajien listaan ollaan lisäämässä kurtturuusu, komealupiini, japanintartar ja jättitatar. Vieraslajien haitallisuuden johdosta kaikkien näiden kasvien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on lailla kielletty. Kiinteistön omistajan on myös poistettava luonnon monimuotoisuutta tai ihmisen terveyttä uhkaavat esiintymät. Isojen esiintymien kanssa kannattaa tehdä torjuntasuunnitelma yhdessä kunnan kanssa. Viljelijän on hyvä muistaa, että täydentävien ehtojen mukaan jättiputket tulee torjua maatalousmaalla.

Jättipalsami

Jättipalsami on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Nuorta jättipalsamikasvustoa ja jättipalsamin kukinto.

Jättipalsami leviää tehokkaasti siementämällä kosteikoissa ja rantametsissä joki- ja puronvarsia myöten. Jättipalsami on yksivuotinen mehevävartinen ruoho. Kasvin lehdet ovat muodoltaan suikeita ja tiheästi hammaslaitaisia. Sillä on suuret, jopa 4 cm kokoiset kaksineuvoiset kukat. Kukinto on pystyssä oleva terttu. Kukat ovat useimmiten vaaleanpunaisia. Suomessa on tavattu useita värimuotoja tummanpunaisista valkoisiin. Kasvin hedelmä on litumainen kota, joka repeää kypsänä herkästi singoten siemenet monien metrien päähän lähiympäristöön.

Jättipalsamin torjunta

Pienet (muutamien neliömetrien laajuiset) jättipalsamikasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen pois mahdollisimman varhain, mielellään viimeistään kukinta-aikana, ennen siementen kypsymistä. Hentojuuriset versot irtoavat maasta helposti, eikä erityisiä suojavarusteita tarvita. Kitkemisen teho voidaan varmistaa seuraavana vuonna. Jos siementäviä yksilöitä ei päästetä syntymään, häviää kasvi paikalta hyvinkin nopeasti. Kasvin pienet siemenet kulkeutuvat helposti mullan ja kenkien mukana uusille kasvupaikoille, joten siemeniä sisältäviä kasvinosia on käsiteltävä varoen. Laajojen kasvustojen hävittämistä kannattaa kokeilla niittämällä kasvit mahdollisimman alhaalta. Niiton jälkeen on varmistettava, ettei paikalle jää pienikokoisia kukkivia yksilöitä.

Jättiputki

Jättiputket kasvavat hyvin kookkaiksi, punalaikkuinen kukintovarsi on yleensä 2–3 metriä korkea, mutta voi rehevällä kasvupaikalla yltää jopa 4–5-metriseksi. Jättiputki kukkii valkoisin kukin kesä–elokuussa ja yksi kasvi voi tuottaa jopa 80 000 siementä. Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä ja ne ovatkin levinneet monenlaisiin elinympäristöihin kuten pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Jättiputkien siemenet itävät hyvin ja ne säilyvät itävinä maassa useita vuosia, mistä johtuen uudet kasvustot voivat tulla yllätyksenä.

Jättiputkista on ihmisille terveydellistä haittaa. Jättiputkien kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita. Jättiputkikasvustot hävittävät luontaista lajistoamme ja laaja esiintymä voi myös estää alueen virkistyskäytön.

Jättiputken torjunta

Jättiputkien tuhoamisessa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta sen sisältämän kasvinesteen takia. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen tulee tehdä pilvisellä säällä. Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkia käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Useimmiten jättiputkikasvuston hävittämiseksi ei riitä yksittäinen torjuntakerta, vaan torjuntaa on jatkettava pitkin kesää usean vuoden ajan. Torjunta kannattaa aloittaa alkukesällä, kun kasvit ovat pieniä. Torjuntakeinoja ovat niittäminen, kasvuston peittäminen, pienien esiintymien kitkeminen, kukintojen poistaminen ja hankalissa kohteissa voidaan käyttää myös torjunta-aineita. Torjunta-aineita ei tule käyttää vesistöjen eikä lasten leikkipaikkojen äärellä.

Kurtturuusu

Alun perin japanilainen merenrantakasvi, jota on käytetty hyvän suolankestävyytensä vuoksi moottoriteiden keskikaistojen maisemointiin ja koristamiseen. Kurtturuusu on erittäin voimakaskasvuinen ja peittävä pensas joka leviää lintujen mukana rannoille ja rantojen yläpuolisille niityille. Se valtaa tilaa alkuperäisiltä ja harvinaisilta kasveilta ja hyönteisiltä. Hiekkarannoille asetuttuaan kasvi muodostaa laajoja, läpipääsemättömiä tiheikköjä aiheuttaen huomattavaa haittaa myös rantojen virkistyskäytölle. Kurtturuusun tunnistaa suhteellisen helposti suuresta 8-10 cm leveästä kukasta, "kurttuisista" lehdistä ja erityisen tiheäpiikkisestä varresta.

Kurtturuusu leviää haitallisesti erityisesti merenrannoilla.

Kurtturuusun torjunta

Pienikokoiset kasvustot on helpointa kiskoa ylös juurineen, suuria kasvustoja voi hävittää katkaisemalla pensastyvestä esim. raivaussahalla. Katkaisun jälkeen juurakko kaivetaan maasta ja juurten palaset poistetaan mahdollisimman tarkasti, koska niistä voi versoa uusia alkuja. Pelkkää alasleikkuuta tulee välttää, koska se vain kiihdyttää kurtturuusun kasvua ja juurivesomista.

Komealupiini

Kukintonsa vuoksi suosituksi puutarhakasviksi tullut komealupiini pystyy sitomaan ilmakehän typpeä maaperään juurinystyröillään. Vaarana on, että lupiini syrjäyttää kilpailussa heikommin pärjäävät keto- ja niittylajit ja samalla häviävät niistä riippuvaiset hyönteislajit. Suomessa lupiini leviää tehokkaasti erityisesti tienpientareilla, pihapiireissä ja pellonlaidoilla ja lupiini pystyy leviämään myös metsäisiin elinympäristöihin. Komealupiini kukkii touko-heinäkuussa ja yksi kasvi voi tuottaa satoja siemeniä. Lupiini valtaa uusia alueita pääasiallisesti siementen avulla, mutta se voi levitä myös voimakkaan juuristonsa avulla.

Lupiinin kukat ovat yleensä sinisiä, mutta myös vaaleanpunaisia ja valkoisia tavataan.

Lupiinin torjunta

Lupiinin torjunnan tulee olla pitkäjänteistä ja riittävän usein toistuvaa. Ensisijaisesti tulee pyrkiä estämään siementen muodostuminen katkaisemalla kukintovarret ennen siementen kypsymistä. Lupiini muodostaa helposti laajoja ja erittäin tiheitä kasvustoja, joiden hävittämiseksi paras keino on säännöllinen niitto. Niitto tulisi tehdä 3-4 kertaa kasvukaudessa jotta kasvusto alkaa heiketä. Niiton oikea ajankohta on viimeistään kukkimisen loppupuolella, jolloin siemeniä ei ole vielä ehtinyt muodostua. Niittojäte olisi hyvä kerätä pois paikalta, varsinkin jos halutaan suosia kotimaisia keto- ja niittylajeja, jotka viihtyvät köyhemmässä maaperässä.