Lupiini häviää laiduntamalla

Vieraslaji terminä taitaa olla jo kaikille tuttu, samoin haitallinen vieraslaji. Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat saapuneet uudelle alueelle ihmisen avustuksella, joko tahallisesti tai tahattomasti, ja menestyvät uudella alueella turhan hyvin. Haitalliseksi vieraslaji lasketaan silloin, kun siitä aiheutuu selkeää haittaa alkuperäiseen ekosysteemiin. Hyvin menestyessään lajit syrjäyttävät alueen alkuperäistä lajistoa. Näillä nopeasti uusille alueille kotiutuneilla lajeilla ei ole uudella elinalueellaan esim. luontaisia vihollisia, jotka rajoittaisivat niiden leviämistä.

Kookas komealupiini

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) kuuluu Suomessa kansallisesti haitallisiin vieraslajeihin, joita ei saa päästää ympäristöön tai kasvattaa, kuljettaa ja myydä. Komealupiini lisääntyy pääasiallisesti siemenistä, joita yksi kasvi tuottaa kesän aikana satoja. Eteläisessä Suomessa ilman oikea-aikaista torjuntaa komealupiini ehtii nykyään monesti myös kukkimaan kahdesti, joka luonnollisesti lisää siementen määrää. Lupiinin kypsät siemenet sinkoutuvat siemenpalon haljetessa muutaman metrin päähän emokasvista ja säilyvät maaperässä itämiskykyisenä pahimmillaan jopa 50 vuotta.

Komealupiinin rehevöittämillä kasvupaikoilla menestyvät vain voimakaskasvuiset lajit, joten niittykasvit ja niillä elävät hyönteiset joutuvat väistymään. Komealupiini ei kelpaa päiväperhosille ravintokasviksi, sen siitepölyn sisältämä myrkyllinen alkaloidi haittaa kimalaisten lisääntymistä ja lupiinin esiintyminen vaikuttaa negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, kaksisiipisiin, perhosiin ja muurahaisiin. Rehevöittämällä ja varjostamalla kasvupaikkansa, komealupiini syrjäyttää kilpailussa harvinaiset ja uhanalaiset keto- ja niittykasvit. Monilajinen kukkaketo ja -niitty tarjoaa ravintoa pölyttäjille koko kasvukauden, lupiini vain pari viikkoa vuodessa. Tätä on hyvin verrattu siihen, että ihmislapselle annettaisiin syötäväksi pelkästään porkkanaa ja sitäkin vain kahtena viikkona vuodessa. Kasva ja kehity siinä sitten.

Torjuntaan pitäisi siis ryhtyä, mutta miten? Kasvustojen niittäminen, kukkien poimiminen, uusien esiintymien lapioiminen tai kasvuston peittäminen. Nämä ovat toimivia keinoja torjuntaan. Mutta tiesitkö, että lupiinia voi torjua myös laiduntamalla?

Laidunalueella komealupiini on kasvi muiden joukossa ja vähitellen häirinnän vuoksi häviää alueelta kokonaan.

Laiduntamalla lupiinista eroon

Komealupiinin torjunta onnistuu hyvin laiduntamalla. Alkukesän lupiinin lehdet maistuvat niin lampaille kuin naudoillekin. Lupiinin myrkyllisin osa on siemenet, jolloin on tärkeää päästä aloittamaan laidunnus lupiinin valtaamalla kohteella riittävän aikaisin, viimeistään kesäkuun alussa, jotta kukat eivät ole ehtineet muodostumaan. Vieraslajin valtaamaan alueen laidunnuksen suunnittelussa on huomioitava, että lupiinia tai muutakaan vieraslajia ei saa laidunalueella esiintyä valtalajina, vaan laidunalueella pitää kasvaa monipuolisesti erilaista lajistoa.

Laidunnuskohteilla lupiini vähitellen taantuu. Ensimmäisinä vuosina se on kasvi muiden joukossa. Se ei pääse valtaamaan alaa riittävän laidunpaineen ansiosta, jolla saadaan estettyä kasvin kukkiminen ja siementäminen. Toisin kuin pienikokoiset niitty- ja heinäkasvimme, komealupiini kärsii selkeästi häirinnästä ja vähitellen häviää kokonaan laidunalueelta. Tämä saattaa vaatia kuitenkin useamman vuoden. Laidunnusta suunniteltaessa on hyvä siis miettiä pitkän aikavälin suunnitelmat, kuten yleensäkin uutta aluetta hoitoon otettaessa.

Kuvan lampaat ovat kesätöissä Halikon kirkonniityllä, jossa torjutaan laiduntamalla komealupiinia sekä jättipalsamia.

Katri Eriksson

Kirjoittaja toimii maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntijana Länsi-Suomen MKN maisemapalveluissa.
Tämä teksti on osa Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallista Luontotekoja-kampanjaa. 

Kuvat: Katri Eriksson