Maitorotuiset hiehot lumolaitumilla

Laiduntamisella on hyödyllisiä vaikutuksia sekä laiduneläimille että luonnon monimuotoisuudelle. Hoidetut luonnonlaitumet ovat usein lajistoltaan rikkaimpia. Mutta sopiiko luonnonlaiduntaminen ja perinnebiotooppien hoito nykyaikaiselle tuottavalle maitotilalle? Tähän tekstiin liittyen on haastateltu sekä tuottajia että kotieläinasiantuntijoita.

Laiduntavat hyvinvoivat eläimet kylämaisemassa luovat myönteistä kuvaa maaseudustamme. Laiduntaminen on hyödyllistä myös peltolaitumilla ja nykyään on kehitetty ohjeita myös hiilensidontalaiduntamiseen. Ne onnistuvat hyvin myös maitotiloilla. Luonnon monimuotoisuuden kannalta rikkaimmat lajistot löytyvät kuitenkin muokkaamattomilta, lannoittamattomilta ja suunnitelmallisesti hoidetuilta luonnonlaitumilta.

Luonnonlaidunten rehu ei tuottaville lypsylehmille useinkaan riitä eikä ole tarpeeksi laadukasta. Sen vuoksi perinnebiotooppeja on Pohjois-Pohjanmaalla hoidettu useimmin liharotuisilla emolehmillä ja lampailla. Lypsykarjatiloilla luonnonlaiduntamiseen sopivatkin parhaiten hiehot, ja mieluiten jo tiineeksi tulleet. Niiden ravinnontarve syötyä kuiva-ainekiloa kohden on pienempi kuin nuoremmilla hiehoilla. Kun tiineystavoite on saavutettu, ei myöskään tarvitse vahtia, milloin on siemennyksen aika. Esimerkkinä 1 robotin tila, jossa olisi n. 55–60 lehmää ja nuorkarjaa sama määrä, voi tiineenä olevia hiehoja olla esim. 25–30 kpl. Sillä määrällä hoitaisi jo ison määrän luonnonlaidunta. Tälläkin hetkellä hiotaan maidonjalostajien toimesta vastuullisuusohjelmia, joissa on esillä myös maidosta maksettava lisähinta erilaisten ympäristötoimien perusteella. Luonnonlaiduntaminen ei kuitenkaan ole pakollinen toimi, vaan jokainen tila voi itse päättää soveltuuko se toimintaan.

Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten laiduntamiseen liittyviä hoitosopimuksia on tehty jo vuodesta 1995 lähtien. Täällä Pohjois-Pohjanmaalla suosituimpia ovat olleet suuret merenrantalaitumet, joita on laidunnettu pääosin liharotuisilla emolehmillä. Esimerkiksi Perämeren rantalaidunten määrää on tuona aikana otettu sopimuksellisen hoidon piiriin n. 4000 hehtaaria ja hoitotyötä tekee 50 karjatilaa saaden korvausta EU-ympäristökorvausjärjestelmien kautta. Myös lammastilat hyödyntävät paljon ympäristösopimuksia luonnonlaitumilla ja perinnebiotoopeilla. Joillakin lypsykarjatiloilla on käytetty ohessa myös pientä lammaslaumaa hoitamassa lähiympäristön reunavyöhykkeitä. Myös alkuperäisrodut viihtyvät paremmin luonnonlaitumilla kuin pitkälle jalostetut. Parhaimpia kohteita pyritään edelleen saamaan hoidon piiriin mm. Helmi-ohjelman avulla.

Hyötyä laiduntamisesta koituu eläinten sorkkaterveydelle, lihaskunnolle ja liikkuvuudelle, joskin myös nykyaikaisissa pihattonavetoissa eläimet liikkuvat päivittäin. Laidunaitojen rakentaminen, eläinten siirtely ja valvonta vaatii tietyn määrän työtä, johon täytyy varautua. Työaikaa taas säästää laiduntavan karjan osalta se, ettei kasvukaudella ole kuivitus- ja karsinanpuhdistustyötä. Jos kyseessä on ympäristösopimuksiin soveltuva kohde, tämä rahoitus on tarkoitettu korvaamaan juuri aiheutuneita lisäkustannuksia. Jos rakentaa kerralla kauan kestävän High-tensile aitauksen, se helpottaa työmäärää seuraavien vuosien aikana. Aidan korkeutta ja lankatiheyttä nostamalla voidaan joillakin alueilla ratkaista myös petosuojan tarvetta. Petoaidan rakentamiseksi voi hakea tukea Suomen Riistakeskuksesta.

Luonnonlaidunten laiduntaminen aloitetaan tarpeeksi aikaisin alkukesällä, jolloin kasvillisuus on vielä maittavaa. Tämä korostuu maitorotuisten hiehojen kohdalla verrattuna liharotuisiin emolehmiin. Onnistumiseen tarvitaan myös oikea laidunpaine, jotta kasvusto tulee syödyksi, mutta säilyy silti peitteisenä. Lohkottamalla laidun ja seuraamalla kasvustoa, hoito onnistuu ilman lisäruokintaa. Kun lohko on syöty, siirretään eläimet seuraavalle lohkolle, jolloin edellinen lohko uusiutuu. Päivittäinen käynti ja pieni jauhomakupala pitävät eläimet kesyinä. Arvokkailla lintujen pesimäalueilla joudutaan hoitotoimia lykkäämään myöhemmäksi.

Pohjois-Pohjanmaaltakin löytyy sopimusten piiristä lypsykarjatilojen hiehoilla laidunnettavia luonnonlaitumia, mutta potentiaalia olisi huomattavasti enemmän. Esimerkiksi Savon suunnalla hieholaitumia on onnistuneesti toteutettu enemmän kuin Pohjanmaalla. Laiduntamisjärjestelyillä voidaan samalla hoitaa myös kyläympäristöjä ja tehdä yhteistyötä kylien kehittämisen ja hankkeiden kanssa. Siinä on myös mahdollisuus jakaa esimerkiksi aitaamiseen ja eläinten valvontaan liittyvää työtä. Yhteistyötahoja ja kohteita luonnonlaidunnukseen voi etsiä myös laidunpankki.fi-sivustolta. Mikäli asia kiinnostaa, neuvontaa on saatavilla NEUVO-järjestelmän ja hankkeiden kautta.

Lisätietoja:

Eläintiheyksiä ja ohjeita maisema- ja luonnonlaiduntamiseen löytyy www.laidunpankki.fi sivustolta.