Miten sinun käy, maaseudun kulttuurimaisema?

Suurien suomalaisten kaupunkien yhteydessä puhutaan ruuantuotannon omavaraisuudesta. Joidenkin mielestä kaupunkien tulisi tuottaa itse omien asukkaidensa ruoka suurissa varastohalleissa keinokastelulla ja -valolla. Lihansyöntiä vastustetaan ilmastonmuutoksen ja eläinten suojelun hengessä. Kaupunkia pidetään ainoana oikeana asuinpaikkana ja ihmetellään suuresti, kuinka kukaan voi asua maaseudulla. Maaseutua pidetään puhtaasti kulueränä. Toisaalta maaseutu nähdään metsä- ja kaivosteollisuuden varantona, jota voi hyödyntää sumeilematta. Tässä on muutama poiminta sosiaalisessa mediassa pyörivistä ja vellovista ajatuksista, jotka vaikuttavat myös maaseudun maisemaan.

Maaseutu on ruuantuotannon maisemaa – mitä sinne jää, jos kaupungit päättäisivät tuottaa oman ruokansa? Maaseutu ja kaupunki ovat eläneet aina symbioosissa, toisiaan tarviten. Kaupungeissa viriävä omavaraisuuden halua voidaan selittää ilmastonmuutokseen varautumisella. Kasvavatko kulttuurimaisemamme tulevaisuudessa metsää, jos peltoalaa ei tarvita?

Kasvissyönnin lisääminen ja lihansyönnin vähentäminen ovat tärkeitä tavoitteita – mutta onko pakko olla vegaani? Suomessa ei ehkä tiedosteta, miten tärkeitä naudat ja lampaat ovat luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Meidän perinnebiotooppimme kasvavat umpeen ja katoavat laidunnuksen loputtua. Viimeisiä olevia perinnebiotooppeja hoitavat juuri naudat ja lampaat. Yhtä aikaa ilmastonmuutoksen kanssa on menossa laaja luonnon monimuotoisuuden kato. Viimeisen sadan vuoden aikana maataloudessa tapahtunut tuotantotapojen muutos on hävittänyt monimuotoisuutta. Niittyjen määrä oli satojatuhansia hehtaareita 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Nyt meillä on vajaa 40 000 hehtaaria hoidettuja luonnonlaitumia, jotka ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden saarekkeita. Eläinmäärien raju väheneminen vaarantaisi näiden kohteiden hoidon. Eläintä on vaikea korvata muilla hoitotavoilla. Kotimaista lihaa kannattaa edelleen syödä vaikka vähemmän.

Tänä päivänä metsien ja vesistöjen arvot tunnustetaan, on hyvinvointivaikutusta, on jokamiehenoikeutta, on luontoelämyksiä, on toimintaa ja ties mitä tuotetta, palvelua ja nettisivustoa aiheesta metsä. Voisiko suomalainen maaseudun kulttuurimaisema olla yhtä haluttu ja arvostettu trendi kuin suomalaisen metsät ja järvet? Meillä on ehkä kadoksissa aito suhde maaseutuun ja maaseudun maisemaan. Metsät me olemme jo löytäneet uudelleen, milloin on vuorossa maaseudun kulttuurimaisema?

Avointa maaseudun kulttuurimaisemaa on vain seitsemän prosenttia koko maamme pinta-alasta. Tämän seitsemän prosentin avoimen kulttuuriperinnön ja niitä ympäröivän metsänmaiseman säilyttäminen näyttää olevan vaakalaudalla muun muassa ihmisten muuttuvien asenteiden ja arvojen, maankäytön muutosten, maatalouden kannattamattomuuden, kaupunkeihin muuton sekä ilmastonmuutoksen takia.

Maaseudun maiseman todellinen uhka on nyt maatilojen tuotannon lopettaminen. Maatalous ylläpitää maaseudun maisemaa. Jokainen lopettava tila voi tarkoittaa myös muutosta maisemanhoidossa. Peltoja voidaan metsittää, maatilat voivat jää asumattomiksi tai kesäasunnoiksi. On aina muutama käsipari vähemmän huolehtimassa ympäristöstä.

Ilmastonmuutos taas muodostaa tuntemattoman uhkan. Muuttuuko Etelä-Suomen puulajisto lehti- ja jalopuuvaltaiseksi, kasvavatko tunturit kuusta, miten paljon saamme uusia vieraslajeja ja mitkä niiden vaikutukset ympäristöönsä ovat, miten myrskyt ja tulvat vaikuttavat maisemaan? Onnistuuko maatalous ja ruuantuotanto ylipäätään vaihtelevassa ja muuttuvassa ilmastossa? Muuttuuko rakennuskulttuuri ja säilyykö maaseutu asuinpaikkana? Mitä maaseudun kulttuuriympäristöstä säilyy tulevaisuuteen?

Auli Hirvonen
Kirjoittaja toimii maisema-asiantuntijana Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten MKN maisemapalveluissa.

Tämä blogi on kirjoitettu yhteistyössä Kylään maisemaan -hankkeen kanssa. maajakotitalousnaiset.fi/kylaanmaisemaan

Hanketta toteuttaa Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry yhteistyössä ProAgria Etelä-Suomi ry/Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa. Kylään maisemaan -hankkeen toiminta-aika on 1.7.2018-30.6.2020. Hanke toimii Hämeen ja Uudenmaan maakuntien alueilla. Hanketta rahoittavat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Hämeen ja Uudenmaan Ely-keskukset.

#kyläänmaisemaan #arvokkaatmaisemat #mknruoka #mknmaisema #mknyritys #ruokamaisema #kulttuuriympäristö #maaseutu #maistuvamaaseutu #maajakotitalousnaiset

Kuvat: Auli Hirvonen