Pientareet tarjoavat viljelykasvien pölytystä ja luontaista tuholaistorjuntaa

Muokkaamaton, kasvinsuojeluaineista ja lannoitteista vapaa alue tarjoaa mm. pölyttäjille, linnuille, piennisäkkäille ja petohyönteispopulaatioille elinympäristöjä sekä levähdys- ja lisääntymispaikkoja. Niittykasvillisuus, heinät, yksittäiset puut eli maisemapuut sekä erilaiset pensaat kuuluvat osaksi piennarten kasvillisuutta. Pientareilla kasvavat pajupensaat tarjoavat keväällä ravintoa pölyttäjille, joiden hyvinvointi heijastuu myös suoraan pellon tuottavuuteen.

Niitä pientareet aikaisintaan elokuussa

Piennarten niitto kannattaa ajoittaa aikaisintaan elokuuhun. Piennarkasvillisuudesta tulee sitä monimuotoisempi ja vaihtelevampi, mitä harvemmin piennar tai osa siitä jätetään niittämättä. Pölyttäjien ja kasvien siementämisen onnistumisen takaamiseksi on suositeltavaa jättää pientareille riittävän kokoisia niittämättömiä laikkuja. Hyönteisistä esimerkiksi maakiitäjäiset (Carabidae) ja leppäkertut (Coccinellidae) käyttävät ravinnokseen pellon tuhohyönteisiä ja ovat osa luonnon omaa torjuntakeinoa peltokasvien tuholaisille. Mitä monipuolisempi eliöstö pientareella elää, kehittyy sitä paremmat mahdollisuudet laajemmillekin ravintoverkoille. Toisin sanoen eri kasvi-, sieni-, ja eläinlajit hyötyvät toisistaan mitä eriskummallisten ja monimutkaisten suhteiden ja vuorovaikutusten kautta. Maaperän eliöstön hajotustoiminnalla on myös suuri merkitys ravinteiden ja aineiden kierrossa, joka vaikuttaa omalta osaltaan mm. piennaralueiden maaperän ravinnepitoisuuteen ja maan huokoisuuteen.

Poista pientareilta vieraskasvilajit

Vieraskasvilajit, kuten komealupiini ja jättipalsami, tulee poistaa ensisijaisesti mekaanisesti kitkien  jo alkukesästä piennaralueilta, sillä ne valtaavat elinympäristöjä tehokkaasti alkuperäiseltä kasvillisuudelta.  Lupiinien laajat ja tehokkaasti leviävät kasvustot tukahduttavat alleen mm. niittykasvillisuutta ja vähentävät hyönteisten määrää alueella. Komealupiinin juurinystyröissä sijaitsevat typensitojabakteerit tekevät maaperästä kelvottoman useille vähäravinteisille maille sopeutuneelle kasvilajille ja niiden siitepölyn on havaittu mahdollisesti vaikuttavan negatiivisesti kimalaisten lisääntymiseen. Lupiinikasvustojen hävittäminen on pitkäjänteistä työtä, mutta tuottaa tulosta kun, lupiini kitketään tai kukinnot katkaistaan kasvin tyveltä aina ennen siementen kypsymistä.

Leveä ja yhtenäinen piennar kuhisee elämää ja on taloudellisestikin viisas teko

Pientareiden tulisi olla riittävät leveitä ja yhtenäisiä alueita, jotta eri lajit pystyvät sekä siementämään että leviämään suuremmille elinalueille. Liian kapeat ja toisistaan irrallaan olevat kaistaleet aiheuttavat esimerkiksi eri kasvilajien välillä kilpailua ja stressiä. Muun muassa ihmisellekin hyödylliset hyönteiset, kuten erilaiset pölyttäjät ja kovakuoriaiset, hyötyvät riittävän laajoista ja toisiaan tarpeeksi lähekkäin sijaitsevista elinympäristöistä.

Maatalouskoneille vaikeasti saavutettavissa olevissa pellon osissa ja haastavasti viljellyissä paikoissa leveiden piennarten perustaminen voi olla taloudellisesti sekä ympäristön näkökulmasta viisas teko. Piennarten eliöstön, kuten pellon tuhohyönteispopulaatioita kurittavat hyönteiset saattavat tuoda suuremmat voitot viljelijälle, kuin voisi arvatakaan. Peltoalueiden monimuotoisuuskeitaiden; monimuotoisuuspeltojen, suojakaistojen ja piennarten kasvillisuus ja maaperäeliöstön monimuotoisuus kasvattaa yhtä merkitystään peltoalojen ympäristössä. Etenkin sään ääri-ilmiöiden, kuten pitkien kuivuusjaksojen tai rankkasateiden lisääntyessä vuosi vuodelta monipuolinen, eri ikäinen ja kokoinen kasvillisuus sitoo maa-aineista tehokkaasti. Lisäksi pysyvä maata peittävä kasvillisuus torjuu maaperän kulumista eli eroosiota, ojanpenkkojen sortumista sekä pidättää pellolta vesistöihin valuvaa rehevöittävää ravinnekuormaa.

Piennaralueiden alan lisääminen on yksi Euroopan unionin biodiversiteettistrategian vuodelle 2030 asetetuista tavoitteista. Riittävän leveiden monimuotoisten piennarten perustaminen viljeltyjen maiden reunoille on lopulta pieni vaiva siitä, että tulevatkin sukupolvemme voivat pulahtaa paahteisena kesäpäivänä puhtaaseen järveen ja ihastella hyvinvoivan maaseutumme kauneutta läpi koko vuodenkierron.

Aura Alaraudanjoki
Kirjoittaja toimii maisema-asiantuntijana Etelä-Suomen MKN maisemapalveluissa.
Blogi on osa Lumotaito-hankkeen blogisarjaa.

P.S vinkki: käy tutustumassa vieraslajeihin sivustolla https://vieraslajit.fi/lajit , jonne voit myös ilmoittaa itse oman vieraslajihavaintosi.