Terveisiä kosteikkotyömaalta

Vedet haltuun valuma-alueilla -hankkeen ensimmäisellä pilottikohteella Utajärvellä iskettiin kauha turpeeseen huhtikuun alussa. Vain kaksi päivää aiemmin ELY-keskuksen lausunto oli kilahtanut postiin ja saimme luvan aloittaa. Kevään tulo aiheutti jännitystä maaperän kantavuudessa, mutta onneksemme edellinen viikko oli ollut kylmä ja aloitusaamunakin mittarissa oli lähemmäs 20 pakkasastetta. Sormet täytyi kuitenkin ristiä, jotta seuraavalla viikolla ei tulisi lämpöaaltoa, vaikka metrisen hangen paksuudessa olikin sulamisvaraa.

Tällä kosteikkokohteella on paksu turvemaaperä: monin paikoin yli kolme metriä. Turpeen laadusta ei ollut tarkkoja mittaustietoja. Kokemuksesta tiedettiin, että pelto ei kanna hyvin koneita ja hyllyy mukavasti jalkojen alla. Pinnan alla saattoi olla luvassa hyvin vesipitoistakin maata, mikä toisi haasteita erityisesti patopenkereiden kasaamiseen ja koneen kantavuuteen. Aloituskokouksessa laadimme suunnitelman maaperän suhteen, ja ei muuta kun tulta päin koekaivuukuoppia tekemään.

Lähes kolmen hehtaarin turvepelto paksun hangen syleilyssä näytti kovin viattomalta. Jälleen onneksemme, useamman metrin syvistä koekuopista nousi kasassa pysyvää turvetta, mutta myös viitteittä alueen historiasta. Viereinen kuivattu järvi on todennäköisesti aikanaan yltänyt pellon alueelle, sillä syvistä kerroksista löytyi jäänteitä järvenrantakasvillisuudesta. Maanomistajan mukaan pellolta on aiemmin maanmuokkaustöiden yhteydessä löytynyt myös vanhan ruuhen osia muistuttavia puukappaleita. Kauhaan voisi siis tarttua vaikka mitä mielenkiintoista.

Maata siirtyy rivakkaa tahtia, kun puikoissa on kokenut kuljettaja ja työmaanjohto toimii. Patopenkka ja kosteikon saaret rakentuivat viidessä päivässä. Kohteen työnjohtaja ja urakoitsija olivat ennestään tuttuja, ja he olivat taiteilleet useamman kosteikon ja vedenohjauksen yhdessä. Myös yhteydenpito työn tilaajana toimivan ProAgria Oulun sekä maanomistajan suuntaan oli mutkatonta. Tämä tuntuikin olevan hyvin olennainen osa urakan sujuvaa etenemistä, kun osapuolien välillä vallitsi luottamus ja yhteisymmärrys tavoitteista.

Patopenkan jälkeen työt siirtyivät laskeutusaltaan kaivamiseen. Lämmennyt sää sai vedet liikkeelle ja allas täyttyi helposti. Tulvavedelle täytyi jättää tässä vaiheessa vielä yksi oja auki, jotta se ei rasittaisi tiivistämättömiä patopenkkoja. Penkat tiivistetään ja muotoillaan loivareunaisiksi vasta kesällä, kun niiden turve on kuivanut ja painunut kasaan; tässä vaiheessa työ olisi ollut turhaa. Vesi alkoi virrata iloisesti mutkitellen laskeutusaltaan kautta varsinaiselle kosteikkoalueelle ja dronella otetusta ilmakuvasta on nähtävissä valmiin kosteikon rakenne, vaikka vesi ei olekaan vielä lopullisella tasollaan. Tällaiset työmaat ovat alussa rujon näköisiä. Kaivumaiden tasoittamisen ja veden nostamisen sekä penkereiden kasvittumisen myötä maisema alkaa muotoutua halutunlaiseksi. Loppukesästä on luvassa kuvaa täysin valmistuneelta kosteikolta.

66,5 konetyötunnin ja ensimmäisen vaiheen päättymisen jälkeen kosteikko näyttää tältä. Kuvassa oikealla puolella on laskeutusallas ja sen vieressä vasemmalla varsinainen kosteikkoala. Kuva: Juha Siekkinen.

Suuri kiitos suunnittelijallemme ja konekuskillemme!