Farmari-messujen tunnelmia

Maalla on hyvä olla

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
kuinka onnellinen voikaan olla hän
joka täällä vain saa aina asustaa.

Näillä Jukka Virtasen Maalaismaisema-kappaleen sanoilla voin kiteyttää mielikuvaani Mikkelin Farmari-maatalousnäyttelystä. Tapahtuma toteutui koronapandemian aiheuttaman tauon jälkeen auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta.

Maatalousnäyttely nostatti muistoja lapsuudestani 70-luvulta 

Lapsen perspektiivistä katsottuna näyttely oli suurten eläinten ja valtavien ihmismassojen täyttämä vuotuinen tapahtuma. Väenpaljous pelotti, sillä väkijoukkoon oli helppo eksyä. Aikuisena näen näyttelyn edelleen massiivisena tapahtumana. Ymmärrän nyt kuitenkin satojen näytteilleasettajien ja tapahtuman järjestäjien viikkojen, jopa kuukausien näyttelyä edeltävät ponnistelut, jotta vierailijoille saadaan rakennettua kolmipäiväinen elämys. Maatalousnäyttelyn sama kihelmöivä, toiveikas tunnelma on säilynyt vuosikymmenten ajan. Farmariin liittyi nytkin suuria odotuksia niin kävijöillä kuin koko tapahtuman rakentamiseen osallistuneillakin. Onnistumisen mittarit vain vaihtelivat. Siinä, missä joku näytteilleasettaja saattoi laskea esimerkiksi kertyneitä myyntitulojaan, voi toinen mitata onnistumistaan brändin tunnettuuden lisääntymisenä. Vierailijoiden odotuksina on voinut olla kenties muiden maaseutuyrittäjien tapaaminen ja oman alan uusimman tiedon saaminen. Lapsia kiinnostivat todennäköisesti eniten eläimet ja koneet.

Tietoiskuja Saimaa-lavalla

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry antoi mahdollisuuden suorittaa tradenomiopintojeni harjoittelujakson Helsingin Kalasatamassa kesän ajan ja osallistua harjoittelun puitteissa Farmari-näyttelyyn. Oma roolini tapahtumassa oli toimia haastattelijana Saimaa-lavalla ja kerätä kävijöiden mielipiteitä. Haastattelin torstaina Keskuksen ruoka-, ravitsemus- ja kotitaloustalousneuvonnan kehityspäällikkö Marita Suontaustaa aiheesta Uudet ravitsemussuositukset -mikä muuttuu?

Päivän toinen haastateltavani oli Keskuksen järjestöpäällikkö Helena Velin teemalla Iloa ja voimaa järjestöstä. Perjantaina haastateltavaksi vaihtui Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen maaseutumaiseman ja luonnonhoidon kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen aiheella Laidunnuksella luontotekoja. Perjantain viimeisenä tietoiskuna oli yrityspalveluiden Nostetta maaseudun yritystoimintaan ja yritysasiantuntijana Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten Tarja Pajari. Maa- ja kotitalousnaiset olivat perehtyneitä aiheisiinsa ja vastailivat sujuvasanaisesti kysymyksiini.

Kävijöitäkin haastateltiin

Farmari-vieraiden haastattelu oli leppoisaa puuhaa. Kyselin, tunsivatko kävijät Maa- ja kotitalousnaisten järjestöä ja toimintaa. Useimmat haastatelluista tiesivät järjestön, ja moni kertoikin oman mummonsa tai äidin olevan toiminnassa mukana. Oli viehättävää nähdä, että vierailijoina oli samasta perheestä useamman sukupolven edustajia; isoäidin ruokaperinteiden jatkaminen ja jakaminen koettiin tärkeäksi. Satokauden tuotteiden hyödyntäminen, ruokahävikin vähentäminen, ruoan valmistuksen helppous ja ajan hermoilla pysyminen nousivat kävijöiden ruokatoiveiden kärkeen. Miesten toiveina toistuivat grilliruokakurssit. 

Kuuntelemalla selvisi, että suomalainen arvostaa suomalaista ruokaa ja yleisesti toivottaisiinkin kaikkien ymmärtävän, kuinka haasteellista ruoan tuottaminen on. Raaka-aineiden päätyminen ruokapöytään on pitkä prosessi. Maaseudun elinvoimaisuudesta oltiin huolissaan; jotkut haastatelluistakin olivat joutuneet lopettamaan maatilayrittämisen olosuhteiden pakosta.

Piirakkapajassa ja eläimiä katsomassa

Pistäydyin myös MKN Etelä-Savon piirakkapajalla. Kokeneet kädet vilahtelivat sukkelasti vuoroin pulikalla ja puurokauhalla. Yksittäistä leipomiskokemusta saattoi löytyä jopa yli 60 vuoden ajalta! Rypytyksen taitoa jaettiin pienemmillekin pistäytyjille. Uunista nostettiin maisteltaviksi suomalaisten rakastamat perinneherkut, karjalanpiirakat.

Maaseudun kasvattina nautin lehmien, hevosten, lampaiden ja sikojen näkemisestä. Kuiva heinä tuoksui ja eläinten ominaishaju kertoi, minne olin saapumassa milloinkin. 

Eläimistä oli pitämässä huolta joukoittain ihmisiä. Osuin paikalle, kun vasikat olivat aamusuihkussa ja jaloittelemassa. Upeita valioyksilöitä oli katosten suojassa kymmenittäin ja ruusukkeet kertoivat jalorotuisuudesta. Tarjolla oli paljon muutakin katsottavaa ja koettavaa.

Farmari-maatalousnäyttely oli mieleenpainuva kokemus. ”Maalaismaisemaa en saata unohtaa.”

Blogin kirjoitti Eeva Rantala.