MKN 90 vuotta tiennäyttäjänä – keitä hyvä kahvi, män sikuria mitä män!

Kursailua ja pakkopullaa

Kahvitteluun liittyy monenlaisia tapoja. Ensimmäisestä käskystä harvemmin sännätään kahvipöytään, vaan kahville joutuu kehottamaan pari kolmekin kertaa. Kursailun syvimpään juureen iskee suomalainen sananparsi ”Ei mul vaan tartte kaffet keittää, vaik mä sitä vasten tulinki!”

Kun kursailut on kursailtu ja kahvipöytään siirrytty, liittyy siihen erilaisia kahvikohteliaisuuksia. Ensin otetaan pikkuleipää, pullaa tai muuta kastettavaa ja vasta toisella kierroksella täytekakkua. Tästä lienee alkujaan myös sanonta “pakkopullaa”. Suomalaiseen kahvikohteliaisuuteen kuuluu myös ottaa tarjottu lisäkupillinen kahvia eli santsikierros.

Korvikkeita kahvipulaan

Kahvin saanti ei ole aina ollut itsestään selvyys. Toisen maailmansodan aikana tuonti vaikeutui. Pulasta kärsittiin aina vuoteen 1954 asti, ja tänä aikana etsittiin erilaisia tapoja jatkaa arvokkaita tuotteita korvikeainein.

Selvittääkseni korvikkeiden käyttöä soitin Kerälän ympäristön maatalousnaisten pitkäaikaiselle ja vanhimmalle jäsenelle Liisa Pyykköselle. Kun 85-vuotias Liisa Pyykkönen vastasi puhelimeen hän mainitsi heti alkuun, kun kuuli aiheeni, että minä juon täällä juuri kahvia! Siinä kahvinjuonnin lomassa Liisa muisteli sota-ajan lapsena, että tuolloin kahvi oli kortilla.

Säännöstely edellytti tarkkaa valvontaa. Kauppiaiden täytyi pitää kirjaa asiakkaiden antamista kupongeista. Liisa kertoi kuulleensa, että välillä kahvia saattoi kuitenkin saada tiskin alta, jos oli oikein hyvää tuttua myyjän kanssa. Ostettua kahvia jatkettiin erilaisilla korvikkeilla.

Korviketta sai kaupasta ostettuna, mutta korvikekahvia tehtiin myös itse. Kaupoissa myytävät kahvinkorvikkeet sisälsivät tavallisesti aitoa kahvia 15 – 25 %. Sota-aikana julkaistiin ohjevihkosia, joissa opastettiin korvikkeen valmistamiseen. Korvikejuomat olivat sekoituksia useista erilaisista juurikasveista tai viljoista. Ohjeistus oli varata 12 kg tuoreita juuria henkeä kohden vuoden tarpeiksi, mikäli korviketta juodaan kupillinen päivässä.

Liisa Pyykkönen kertoi, että heillä käytettiin kahvinkorvikkeena ostettua sikuria. Liisan muistin mukaan sitä olisi myyty n. 250 g ruskeissa kuutionmuotoisissa pakkauksissa. Ainekin oli väriltään ruskeaa, mutta makua siinä ei juuri ollut.

Sinikukkaisen sikurin juurta käytettiin korvikkeena jo 1700-luvun puolivälissä, kun huomattiin sikurin ja kahvin värin sekä maun samankaltaisuus. Sitä tuotettiin teollisesti jo 1800-luvulla ja myytiin paperiin käärittyinä pötköinä.

Liisan mukaan kahvinkeitto ei ollut niin yksinkertaista kuin nykypäivänä. Ennen kuin pääsi kahvinkeittoon piti hakea puita uuniin ja sytyttää tulet. Kahvinpavut olivat raakoja ja ne piti ensin paahtaa. Lieden renkaat otettiin pois ja kahvirännäri upotettiin tuleen ja pavut paahdettiin siellä. Kokonaisina paahdetut pavut piti jauhaa. Liisa muistaa elävästi edelleen kahvimyllyn ratinan paahdettuja kahvipapuja käsikäyttöisessä myllyssä jauhaessa. Hän muistaa, että lapsista oli kiinnostavaa jauhaa kahvia, ja joskus lapset saivatkin pyörittää kahvimyllyä. Nykyään Liisa käyttää sähkömyllyä, mikäli hän haluaa valmiiksi paahdetuista pavuista jauhaa vahvempaa kahvia ja nauttia sen aromaattisesta tuoksusta.

Kun pavut oli saatu jauhettua jauheeksi, niin itse kahvikin keitettiin liedellä. Liisa muistaa myös, miten anoppi 60 vuotta sitten keitti käytetyistä kahvinporoista uudestaan kahvia, ”sakkavettä”, sievässä pienessä kattilassa, jossa oli kahvinrasvaiset reunat. Kahvista otettiin ns. voimat pois. Liisa muistaa sanonnan, että on kuin sakkavettä joisi, jos kahvi oli laihaa.

Korvikkeesta Liisa Pyykkönen muisteli vielä, että heillä paahdettiin pellillä uunissa viljanjyviä, jotka oli syksyllä omilta pelloilta puitu. Liisan mukaan vilja oli ohraa, koska se kasvoi Kainuun korkeudella parhaiten. Paahdetut ohranjyvät jauhettiin kahvin sekaan.

Suomessa onkin käytetty kahvinkorvikkeena sitä mitä on ollut parhaiten saatavilla, perinteisesti viljaa. Muita korvikkeita on ollut laittaa puolet sikuria tai voikukanjuurta ja puolet sokerijuurikasta tai 2/3 koivunkääpää/pakuria ja loput voikukanjuurta tai sikuria.

Vältä hävikkiä, ja kokeilisitko korviketta?

Sen lisäksi, että suomalaiset ovat kovia kahvittelemaan, on myös kahvihävikki suurta maassamme. Suomalaiset kaatavat kahvia viemäreihin vuosittain noin 2,5 litraa henkilöä kohden ja lähes 4 litraa taloutta kohden. Voitkin helposti vähentää ruokahävikkiä huolehtimalla siitä, että keität kahvia tarpeen mukaan ja käyttämällä ylijäämäkahvin ruoanlaitossa.

On myös hyvä huomata, että sikuri ja muut korvikkeet voivat olla nykypäivänä vaihtoehto kahvintuotannon kallistuessa ja vaikeutuessa, kun ilmastonmuutoksesta aiheutuvien sääolosuhteiden, tuholaisten ja kasvitautien myötä kahvista on tulossa ylellisempi nautintoaine. Myös kahvintuotannon vastuullisuus on yhä tärkeämpää kuluttajille.

Korvaamalla osan kahvista omatekoisella korvikkeella voi vähentää kofeiinin saantia, saada uusia makuelämyksiä ja lisätä omavaraisuusastetta. Sikurin kasvatusta voi kokeilla omalla palstalla ja voikukan juuria kaivaa omalta pihamaalta.

Voikukkasesongin lähestyessä ohessa vinkki voikukkakorvikekahvin keittoon. Juuret kannattaa kaivaa maasta keväällä tai heti alkukesällä ennen kukintaa. Kukinnan alkaessa kasvi siirtää voimansa kukintaan, jolloin juuret muuttuvat kitkeriksi ja puiseviksi. Juuria voi kerätä myös myöhään syksyllä lehtien lakastuessa.

Kahvinkorvike paahdetuista voikukan juurista

2 kupillista vettä
1-2 rkl paahdettua voikukan juurta

Pese, kuori ja viipaloi keräämäsi juuret. Kuivaa kasvikuivurissa tai 50 asteisessa uunissa luukku raollaan. Kuivuminen vie aikaa n. puolesta vuorokaudesta pariin vuorokauteen, riippuen miten niitä kuivatat.

Laita kuivatut juuret pannulle ja paahda miedolla lämmöllä sekoittaen, kunnes ne saavat kauniin ruskean sävyn. Toinen tapa on levittää pilkotut juurenpalat uunipellille leivinpaperin päälle ja paahtaa 175 asteisessa uunissa välillä sekoittaen. Uunissa paahtaminen vie aikaa noin 10-20 minuuttia. Mitä kauemmin niitä paahtaa, sen tummemman värin ne saavat.

Anna juurien jäähtyä ennen purkitusta. Paahdetut juuret tulee säilyttää pimeässä ja tiiviissä purkissa, jotta ne eivät menetä aromiaan. Näin ne säilyvät useita kuukausia maukkaina.

Yhteen kupilliseen kahvia n. 1-2 rkl paahdettuja voikukan juuria. Laita paahdetut juurenpalat kattilaan ja kaada vesi päälle. Laske lämpötilaa ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoittaen noin 15-30 minuuttia.

Siivilöi juuret pois ja lisää vielä halutessasi voita tai kermaa.

MKN on vienyt kahvikulttuuria eteenpäin erilaisten luentojen ja kurssien kautta kuten vuonna 2012 yhteistyössä Pauligin kanssa Keitetääs kahvit -kampanjalla. Joten eiköhän nyt ole aika keittää 90 vuotta tiennäyttäjänä toimineen MKN järjestön kunniaksi kunnon kahvit – män sikuria mitä män eli korvikkeella tai ilman!

Sanastoa:

Kahvin korvike tarkoittaa erilaisten asioiden korvaajaa, korvaamansa asian tilalla käytettävää. Nimitystä on käytetty erityisesti pula-aikoina, jolloin ulkomailta tuotavia tai muuten vaikeasti saatavia tuotteita on korvattu helpommin saatavilla. Kahvi korvattiin osittain tai kokonaan esim. sikurilla tai paahdetulla viljalla.

Kahvin vastike ei sisällä lainkaan kahvia. Erilaisia luonnontuotteita paahtamalla ja jauhamalla saadaan aikaan juoma, jonka maku muistuttaa kahvia. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi vilja, tammenterhot, herneet, pavut tai voikukan juuret.

Lähteet:

www.metsanemanta.fi/rohdoskasv.../

www.suomisyojajuo.fi

https://wiki.aineetonkulttuuri...

Puhelinhaastattelu 31.3.2023 Liisa Pyykkönen, Kerälän ympäristön maatalousnaiset