MKN 90 vuotta tiennäyttäjänä – koivusta on moneksi!

Sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön

Koivu antaa käyttöönsä mahlan, lehdet, kuoren ja rungon. Koivuun liittyvät juhannustaiat ja valoisat yöt. Se symboloi myös puhtautta ja naisellisuutta. Koivua kutsutaankin metsäluonnon äidiksi. Koivun antimia onkin käytetty monipuolisesti niin sisäisesti kuin ulkoisesti esimerkiksi mahlaa janojuomana ja silmuja salaattiaineena, juhannuksen tienoilta lehteviä oksakimppuja vihtana. Myös lipeää valmistettiin koivuntuhkasta. Koivu onkin ollut moninaisten MKN kurssien ainesosana.

Lönnroth kirjoitti kasviossaan koivunlehdistä: ”Nuoret lehdet taidetaan teenä tahi keitinvetenä käyttää keripukkiin, matoihin, leiniin ja kivitautiin.”

Koivun käyttö aloitetaan keväällä mahlan keruulla. Se sopii juomaksi sellaisenaan, leivontaan nesteeksi, mehuna tai siirappina. Koivun lehdissä on suuri kirjo vaikuttavia aineita. Koivun silmut ja nuoret lehdet sopivat salaattiin, keittoihin, vihannes- ja kalaruokiin, tuorejuustoon, yrttivoihin, voileiville kastikkeisiin ja yrttisuolaan. Lehtiä voi myös kuivata viherjauheeksi.

Koivu on erinomainen antioksidantti, jonka lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, fenoleja sekä haituvia öljyjä. Koivun salisylaatit vähentävät tulehdusta ja kuumetta ja parantavat immuunipuolustusta. Koivu lievittää kipuja nivelrikossa, reumaattisissa niveltulehduksissa, kihdissä ja lihaskivuissa sekä alentaa verenpainetta. Koivunlehtiteellä ja puristemehulla lääkitään tulehdusperäisiä munuais- ja virtsatievaivoja. Koivunmahlalla karkotetaan kevätväsymystä ja lääkitään hengityselin ja nivelsairauksia. Ulkoisesti koivunlehtiuute voi hoitaa ihottumia, se soveltuu hiustenlähdön estoon sekä päänahan kutinaan sekä hilseeseen. Lehtiä voi käyttää jalkakylvyn raaka-aineena ehkäisemään jalkahikeä sekä perinteisenä saunavihtana/-vastana.

Koivusta saa C-vitamiinia sekä B2-, B3-vitamiinia, karotenoideja, kivennäisaineista runsaasti kaliumia sekä fenoleja sekä salisylaatteja. Koivun siitepöly, koivun lehtien sisältämä salisylaatti ja mahla voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Koivua käytetään lääkesaippuoissa, kylpy- ja hiusvesissä, hiilitableteissa ja ksylitolin raaka-aineena.

Muistathan että koivun lehtien ja oksien käyttö ei kuulu jokamiehen oikeuden piiriin. Kysy maanomistajalta keräyslupa.

Oikeaoppinen vihdan teko ja käyttö

Oikea vihdan tekoaika on yleensä juhannusviikosta heinäkuun alkuun. Sitä ennen koivun lehdet ovat liian pehmeitä ja sen jälkeen irtoavat herkemmin.

Rauduskoivuvihtaa pidetään kestävämpänä. Hieskoivun oksat ovat notkeampia ja sopivat hyvin ainakin sidosvitsoiksi. Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta sidotaan taivutetulla koivun oksalla. Itä-Suomessa vasta pyöräytetään koivunvarvusta kierretyllä pannalla eli lenkillä. Tärkeintä on kuitenkin oikeaoppinen käyttö, oli vasta/vihta tehty kummasta koivusta tahansa. ”Vihtominen eli vastominen pitää aloittaa päästä ja edetä ajamalla taudit pois varpahista varvikkoon, sormenpäistä sammaleen”, sanoo suomalainen kansanviisaus.

Lähteet

Frantsila – Luonnon apteekki, Virpi Raipala-Cormier, WSOY 2019

Suomen luonnon lääkekasvit, Sinikka Piippo, Kustannusyhtiö Tammi 2022

Metsäkirja, Syötävää ja askarreltavaa, Siuvatti & Penkkimäki Bookwell Oy, 2014