MKN 90 vuotta tiennäyttäjänä – raparperi, tuo perinteikäs alkukesän herkku

3 min lukuaika

MKN 90 vuotta tiennäyttäjänä

Raparperi taipuu moneen makeaan herkkuun, mutta myös suolaiseen. Pidetään vanhat ohjeet kierrossa ja keksitään uusia!

Raparperin varsia lasissa jossa sokeria kuvaaja Asta Asunmaa
Nam, raparperi dipattuna sokeriin! Kuva Asta Asunmaa

Kirpeä suosikki

Raparperin, latinaksi Rheum rhabarbarum nimi tullee ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä kuljetettiin maailmalle. Tehokkaana lääkekasvina pidettyä raparperia kasvoi Uralin rinteillä, ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea - Rha Barbarum. Suomeen raparperi tuli herrasväen puutarhoihin 1700-luvulla ja yleistyi tavallisen kansan tietoisuuteen 1800-luvulla. Vielä 1700-luvulla kasvia pidettiin puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä eikä sitä käytetty elintarvikkeeksi. Kun kansa pääsi raparperin kirpeään makuun, oli menestys taattu. Olihan raparperi ensimmäisiä tuoreita kasviksia, joita saattoi ruokavalioon lisätä pitkän talvikauden jälkeen. Villiyrteistä poiketen raparperin varsi on iso ja syötävää on paljon.

Ennen raparperista valmistettiin lähinnä kiisseleitä sekä piirakoita tuoreeltaan. Säilöttiin hillokkeita ja hilloja talven varalle kellariin. Maa- ja kotitalousnaisten pakastusemäntien oppien mukaan raparperi kuoritaan kevyesti, paloitellaan 1–1,5 cm viipaleiksi ja pakastetaan pienen sokerilisän kanssa. Ja nautitaan lähes tuoreenveroisesta herkusta talvisydännä.

Itselläni raparperi herättää makumuistoja lapsuuden kesistä: ah, raparperin varsien taittaminen suoraan pensaasta ja niiden toppaaminen sokerikippoon! Raparperikiisselin tai vastaleivotun piirakan maku suorastaan tuntuu kielellä, kun katselen puutarhan heräilevää raparperipenkkiä. Mansikkaraparperi hillo oli eksoottisinta mitä tiesin.

Suolaista & makeaa – uusilla & vanhoilla ohjeilla

Nykyisin löytyy monipuolisia ohjeita raparperin käyttöön. Taipuuhan se muun muassa grillattavaksi, lihan mureuttajaksi, salaatinkastikkeiden hapoksi ja moneen ruokaan happoa tuottavaksi lisäksi. Raparperisimassa on kaunis vaaleanpunainen väri ja sopivasti kirpsakka maku, sipulin, rusinoiden ja mausteiden kera syntyy oiva chutney grilliruokien lisäkkeiksi. Ohuen ohuet raparperilastut antavat esimerkiksi pitsalle aivan uskomattoman säväyksen.

Raparperin voi löytää myös erilaisista marmeladeista sekä juomista. Maa- ja kotitalousnaisilta löytyy lukuisia raparperiohjeita, mutta haastan myös kaikki kyselemään vanhemmilta, sukulaisiltaan tai tuttavilta erilaisia raparperireseptejä, uusia ja vanhoja. Ja mikä parasta, valmistamaan yhdessä raparperiherkkuja ja näin ollen osallistumaan ruokaperinteiden siirtoon. Ompeluissa ja tupailloissa reseptit ennenkin vaihdettiin.

Vinkkejä

  • Raparperi on varsinainen oman satokautensa kuningatar, näyttävä ja satoisa. Kunhan satoa korjaa säännöllisesti tyhjäämättä koko puskaa kerralla, raparperi kyllä antaa satoa pitkin kesää.
  • Raparperin voi istuttaa vaikka ruukkuun ja nostaa parvekkeelle yhteiseksi iloksi samalla muistaen varoa sen syötäväksi myrkyllisiä lehtiä, varsinkin lapsiperheissä.
  • Säilytä tuore raparperi kylmässä +2 - +5 asteessa, mieluiten rei’itetyssä muovipussissa.
  • Raparperi on hyvä kaliumin lähde. Se sisältää myös C-vitamiinia ja kalsiumia. Kirpeyden ja happamuuden syynä on raparperin sisältämä oksaalihappo. Oksaalihappo sitoo elimistön soluista kalsiumia, jos sitä ei ole muuten saatavilla. Niinpä runsaina annoksina raparperia naposteltaessa olisi syytä syödä samalla ruokaa, joka sisältää kalsiumia, esimerkiksi maitoa. Kalsiumia on eniten luissa, joten oksaalihaposta voi olla haittaa luustolle. Oksaalihappo voi esimerkiksi pahentaa kihtipotilaan tai niveltulehdusta potevan vaivoja.

Raparperichutney (erinomaista possunlihan tai makkaroiden lisäkkeenä)

2 dl raparperia
2 dl hienonnettua sipulia
1 dl ruskeaa sokeria
1 dl rusinoita
1 rkl omena tai valkoviinietikkaa
3–5 kpl kokonaisia neilikoita tai 1 tl hienonnettua neilikkaa
½ tl inkivääriä (n. 1 cm pala tuoretta raasteena)

Paloittele raparperi ja sipuli, pane ne kattilaan rusinoiden, sokerin ja etikan kanssa.

Mikäli käytät kokonaisia neilikoita, pane ne mukaan kattilaan. Keitä hiljaisella tulella n. 15–20 min (kauemmin jos haluat tasaista sosetta). Jäähdytä ja tarjoa lisäkkeenä lihalle tai makkaralle. Säilyy hyvin, joten kannattaa ehkä valmistaa isompi määrä kerralla.

Marinadi

½ dl öljyä (lisäksi vettä tai laihaa mehua tarvittaessa)
10 cm pala raparperinvartta hienonnettuna ja murskattuna
 2–3 kpl valkosipulinkynttä
1 rkl tummaa sokeria
1 tuore chili

Lähteet:

Yle.fi

Kotimaiset kasvikset.fi

Fineli.fi

Perimätieto suusta suuhun