MKN 90 vuotta tiennäyttäjänä – vinkkejä leivinuuniin valintaan

Hehkuva talon sydän

Leivinuuni on ollut aikoinaan talon sydän, jonka hehkua on ylläpitänyt emäntä apulaisineen. Uuni on ollut monikäyttöinen, ja sen lämpöä on hyödynnetty monella eri tavalla. Leivinuuni on lämmittänyt tuvan ja myös muitakin huoneistoja. Sen läheisyydessä kuivatettiin vaatteita, tarve-esineitä, juureksia, yrttejä, leipää, kalaa jne. Uunin hiilen loisteessa paistettiin kalat ja loimutettiin juustot. Uunissa paistettiin myös piirakoita, ruokaleipiä ja kypsennettiin erilaisia ruokia. Lisäksi paahdettiin jyviä talkkunaa varten. Leivinuunin ansiosta suomalaisilla on erittäin rikas ja monipuolinen leipäkulttuuri. Lännessä leipää paistettiin perinteisesti pari kertaa vuodessa, idässä taas joka viikko.

Maa- ja kotitalousnaiset opastivat emäntiä leivinuunin käytössä. Emännille järjestettiin leivinuunin lämmitykseen liittyviä kursseja, joiden päätteeksi kurssiryhmä leipoi yhdessä erilaisia leipiä ja jälkilämmössä tehtiin ruokia. Näin tietoisuus leivinuunien käyttöominaisuuksista lisääntyi ja emäntien taidot karttuivat.

Lämmitystä & leivontaa

Sähköliesien yleistyessä leivinuunin merkitys ruoan valmistuksessa väheni, mutta leivontatarkoituksena käyttö on jatkunut edelleen. Nykyisin leivinuunia pidetään enemmän lämmitysjärjestelmänä kuin ruonvalmistukseen välineenä. Leivinuunin valintaan vaikuttavat monet seikat. Leivinuunin koon valintaan vaikuttaa talouden koko, uunin sijoituspaikka sekä ruokien ja leivonnaisten varastointimahdollisuus.

Hyvän leivinuunin ominaisuuksiin kuuluu tasalämpöisyys ja uunilla voidaan paistaa pitkään. Hyvässä uunissa lämpö pysyy sisällä, eikä uuni lämmitä liiaksi huonetilaa.

Kokeilemalla oppii

Yleispäteviä leivinuunin valintaohjetta ei ole olemassa, sillä jokainen uuni on yksilö. Omaan leivinuuniin, oli se sitten perinteinen leivinuuni tai takkaleivinuuni, on syytä tutustua, ennen kuin sillä ryhtyy paistamaan. Uunia lämmitetään ja tarkkaillaan, kuinka nopeasti se saavuttaa sopivan lämpötilan, kuinka kauan se pitää tietyn lämmön. Lämpötila kannattaa mitata useamman kerran. Lisäksi lämpötilan kehitys riippuu siitä, mitä ja miten on poltettu, korvausilman määrästä, vedosta palamisen aikana sekä uunin koosta.

Parhaiten leivinuunin lämpiäminen ja paisto-ominaisuudet selviävät kokeilemalla. Tehdään leipomiskokeilut pienillä määrillä taikinaa, haudutetaan puuroa ja paistetaan uunissa vaikka edullista lihaa.

Tulisijan pintamateriaalien suosiosta käydään jatkuvaa kädenvääntöä perinteisen tiilipinnan, vuolukiven ja keraamisen pinnan välillä. Toistaiseksi tiili sellaisenaan tai rapattuna on keskimäärin joka toisen rakentajan valinta.

Hyvin varustetuissa rautakaupoissa on esillä monen eri valmistajan ja maahantuojan tulisijamalleja. Lisäksi kotimaisilla valmistajilla on erittäin monipuolisia näyttelytiloja. Kotimaisilla alan johtavilla valmistajilla on koko maan kattava jälleenmyynti- ja asentajaverkosto. Monilla paikkakunnilla on myös tulisija-ammattilaisia, joiden ammattitaitoon voi luottaa naapureiden hyvien kokemusten perusteella.

Nosterieska (Keski-Suomi)

Nosterieska (Keski-Suomi)
Taikinanjuuri
1 l kaljansakkaa
2 dl piimää
50 g hiivaa
5 dl ruisjauhoja

1. Sekoita raaka-aineet ja anna taikinajuuren käydä kymmenen tuntia huoneenlämmössä.
2. Lisää seuraavana päivänä:
1 tl suolaa
12 dl hiivaleipäjauhoja
ripaus rasvaa
3. Alusta taikina ja kohota hyvin.
4. Leivo pyöreitä leipiä ja anna leipien kohota. Koristele leipien pinta veitsensyrjällä ja pistele haarukalla.
5. Paista 220 asteessa.

Lähteet

Sirkka Uski, Tuoretta ja tuoksuvaa leipää. Satakunnan Painotalo, Kokemäki 1991. Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen julkaisuja no 150, ISSN 0357-7295, ISBN 951-8909-60-1

Jaakko Kolmonen, Leivinuunit ja uuniherkut. WS Bookwell Porvoo 2010, ISBN 952-5090-14-0