Laidunnuksella hyvinvointia ihmisille

Olin tullut katsomaan, miten pari päivää sitten palvelukeskuksen ulkoilualueen yhteyteen tuodut maisemanhoitajat, kiltit ja seuralliset lampaat olivat kotiutuneet. Etäämpänä istuskeli vanhus pyörätuolissaan omaisensa seurassa. Pysähdyin vaihtamaan heidän kanssaan muutaman sanan. Vanhus ei enää vastannut puhutteluun. Hänen yhteytensä muihin ihmisiin oli kadonnut. Mutta kun lampaat tulivat vierelle, nousi vanhuksen käsi oitis silittämään valkeaa, kiharaista päätä.

Ihmisellä ja laiduneläimillä on pitkä yhteinen historia. Aiemmin, pienviljelyn kultakaudella laiduntavat eläimet olivat tuttu näky maisemassa. Laiduntajat ovat elävää kulttuuriperintöä ja laitumet maiseman historiaa huokuvia kohokohtia.

Monilla ikääntyneillä on muistoja eläinten hoidosta tai paimennukseen osallistumisesta. Kulttuurissa jaetut tavat ja arvot, sekä muistot synnyttävät merkityksellisiä yhteyksiä menneen ja nykyisyyden välille.

Luontoympäristöllä on myönteisiä vaikutuksia, niin ihmisen psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin terveyteen. Vaikutus korostuu toimintakyvyn rajoittuessa ikääntymisen tai sairastumisen myötä. Ympäristöstä saatu tuttuuden ja merkityksellisyyden tunne ylläpitää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja edistää arjessa selviytymistä. Luontokokemuksen jakaminen muiden kanssa edistää myös sosiaalista hyvinvointia, sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunnetta.

Kello on yksitoista, on lounastauon aika. Vaativan projektin deadline lähestyy uhkaavasti. Mies istuu puiston penkille, joka on sijoitettu pienen lammasaitauksen läheisyyteen ja kaivaa salkustaan eväsleivän. Katsellessaan maisemanhoitajien rauhallista liikuskelua laitumella hän tuntee pulssinsa tasaantuvan ja hengityksensä rytmin rauhoittuvan. Ohimoita kiristänyt päänsärkykin alkaa hellittää.

Eläinten positiivisia vaikutuksia ihmisiin on tutkittu jo vuosikymmenien ajan. Tiedetään, että eläinten kanssa toimiminen edistää sosiaalisuutta, rentouttaa, sekä lisää mielihyvän ja onnellisuuden tunteita. Myös stressin säätely helpottuu. Vaikutukset on todettu myös hormonitason muutoksissa. Esimerkiksi oksitosiinin eli niin sanotun mielihyvähormonin määrä lisääntyy ja stressitilaa ilmentävä kortisolipitoisuus laskee. Hyvinvointivaikutusten suuntaa ja voimakkuutta määrittelee tietysti se, kuinka myönteisesti yksilö suhtautuu luontoon ja eläimiin.

Luontoympäristössä oleskelu rakentaa pohjaa henkilökohtaiselle ympäristösuhteelle. Se elää ja kehittyy yksilön kokemuksissa, sekä sisältää arvostuksia ja asenteita, jotka mahdollistavat myös kestävän kehityksen mukaisia valintoja.

Yksilön ympäristösuhteen perusta luodaan jo lapsuudessa. Lapsia tulisikin kannustaa havaitsemaan ja kokemaan ympäristöä omilla ehdoillaan. Lapsen turvallisuuden ja autonomian tunnetta vahvistaa mahdollisuus itsenäiseen toimintaan tutussa luontoympäristössä.

Yhteys hyvinvoivaan ja monimuotoiseen luonto tarjoaa myös ihmisen puolustusjärjestelmää kehittäviä mikrobikontakteja. Se vahvistaa vastustuskykyä, sekä vähentää allergioiden, tulehdusperäisten sairauksien ja ylipainon riskiä.

Päiväkodin ovi lennähtää auki ja pienet ihmistaimet kirmaavat ulos. Ensimmäiset nyhtävät jo ruohotuppoja maasta. Ilma on täynnä iloa, kun verkkoaidan raosta ojennettu välipala näyttää maistuvan maisemanhoitajana toimivalle lampaalle. Pieni käsi ojentuu arasti silittämään valkeaa, kiharaista päätä.

Anu Ainasoja (FM, puutarhuri, sairaanhoitaja)

Kirjoittaja toimii maisema- ja ympäristöasiantuntijana Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten MKN maisemapalveluissa. 

Tämä teksti on osa Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallista Luontotekoja-kampanjaa.