Vieraskasvilajit vesien uhkana

Haitallisia näistä vieraslajeista tekee niiden erityisominaisuus, voimakas leviämiskyky joko siementen, juuriston tai kasvuston palasten avulla. Leviämisreitteinään ne käyttävät esimerkiksi ranta-alueita tai veden virtauksia.

Haitalliset vieraslajit muuttavat rantojen ja vesialueiden ekosysteemiä syrjäyttäen alkuperäiskasveja, jolloin heikommilla kilpailuominaisuuksilla varustetut luonnonkasvit joutuvat väistymään. Erityisen tehokkaita muun kasvuston tukahduttajia ovat jättiputki ja kurtturuusu. Yksivuotinen jättipalsami myös kuihtuu talven tullen, jolloin ranta altistuu eroosiolle ja vesistöön vapautuu kiintoaineita, sekä ravinteita. Ravinnekuormitusta lisää myös ilmakehän typpeä sitomaan kykenevä komealupiini. Lisäksi lupiinin siitepölyn myrkyllinen alkaloidi, lupaniini voi haitata rannalla kukkivien kasvien parissa ahkeroivien kimalaisten lisääntymistä.

Osa haitallisista vieraskasvilajeista, kuten isosorsimo ja kanadanvesirutto tukkivat vesialueita tehokkaasti. Jälkimmäinen niistä voi aiheuttaa muutoksia myös veden happamuuteen tai pahimmillaan happikatoja. Nämä haittaavat rapujen, kalojen, planktonin ja luontaisen vesikasvillisuuden selviytymistä. Huonontunut vedenlaatu ja umpeenkasvu estävät myös vesistön virkistyskäyttöä, kuten veneilyä, kalastusta ja uimista. Lisäksi vesistöä rehevöittävät ravinteet lisäävät sinileväriskiä.

Vesikasvien havainnointiin ja torjuntaan paras aika on syksyllä. Ranta-alueella kasvavien haitallisten vieraslajien torjunta tulisi tehdä ennen niiden siementen kypsymistä. Torjuntatoimissa on syytä olla suunnitelmallinen ja tehdä yhteistyötä naapurien kanssa, sillä nämä viheliäiset lajit ovat saattaneet ehtiä levitä muuallekin. Tarkkoja lajikohteisia torjuntaohjeita on saatavilla esimerkiksi www.vieraslajit.fi palvelussa. Voit ottaa yhteyttä myös blogin kirjoittajiin.

Blogi on kirjoitettu osana Viisasta vesiensuojelua-hanketta.