Pohjoismaisen ruoan tulevaisuutta rakentamassa Malmössä

Ruokavirastosta lähestyttiin ruokapalveluiden yhteistyöryhmän innovaatioleiriläisiä syyskuun alussa 2024 ja kysyttiin ehdokkaita joulukuussa Malmössä järjestettävään Uusi pohjoismainen ruoka -innovaatiotapahtumaan. Oulun Maa- ja kotitalousnaisten toiminnanjohtaja oli mukana tällä postituslistalla ja ehdotti hankkeen projektipäällikkö Kaisa Myllykangasta matkalle osaksi Suomen delegaatiota. 

Taustaa leirille: Maa-ja metsätalousministeriö osallistuu Pohjoismaiden ministerineuvoston alla toimivan Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelman ohjaukseen. Uusi pohjoismainen ruoka sai alkunsa, kun kaksitoista pohjoismaista kokkia allekirjoitti pohjoismaisen keittiöjulistuksen vuonna 2004. Julistuksessa tunnustettiin pohjoismainen keittiö arvokkaana gastronomisena alana. Parin vuosikymmenen aikana Uusi pohjoismainen ruoka on muodostunut yhdeksi globaalisti tunnetuimmaksi pohjoismaisen yhteistyön hedelmäksi. Vuonna 2023 teetettiin arviointi Uuden pohjoismaisen ruuan nykytilasta. Raportissa todettiin, että konsepti kaipaa uudistamista sekä uusia selkeitä tavoitteita. Kaksipäiväisen leirin tavoitteena oli mm. asettaa yhteiset pohjoismaiset tavoitteet ruokakulttuurin, siihen liittyvien arvojen sekä ruokajärjestelmän uudistamiseksi vuoteen 2040 mennessä. 

Ohjelma

Ohjelmaan kuului erilaisia sessioita, joissa käsiteltiin pohjoismaista ruokaa eri näkökulmista. Näiden sessioiden välissä oli työpajoja, joissa työskenneltiin tietyissä teemaryhmissä. 

3.12.2024

Meidät osallistujat kuljetettiin aamulla bussikyydillä ”Mygel”-nimiseen paikkaan Malmössä, jossa pidettiin avaustilaisuus. Leiriläisiä oli valittu mukaan eri taustoista ja maatieteelliltä alueilta. Kaikkia yhdisti innostus ja kiinnostus kehittää ruokaketjua. Avaustilaisuus striimattiin, ja puheenvuoroja oli koko ruokaketjun eri osista: pohjoismainen ministerineuvosto, ruokavaikuttaja, poliittinen taho, ruoka-aktivisti, keittiömestari, koulutus ja tutkimus. Striimi on katsottavissa täällä. 

Lounaan jälkeen siirryimme Botildenburg-nimiseen paikkaan, jossa ryhmätyöskentely varsinaisesti aloitettiin. Kuuluin ruokakasvatus-teemaiseen (The culinary education of children and youth – in school and daycare) ryhmään, ja minun lisäkseni ryhmässä oli kolme suomalaista. Muut ryhmäläiset olivat Ruotsista, Grönlannista, Tanskasta, Islannista ja Norjasta. Yhteensä meitä oli ryhmässä 10 henkilöä, ja meitä sparrasi erillinen konsultti. Kokonaisuudessaan leiriläisiä oli 65 henkilöä eri puolilta Pohjoismaita. Muiden ryhmien teemoja olivat ateriat ja ruokailu kodeissa ja kunnissa, julkiset ja yksityiset ammattikeittiöt sekä alkutuotanto maalla ja meressä. 

Meitä kannustettiin kehittämään ideoita ja aloitteita, jotka toimisivat pohjoismaasta riippumatta. Ruokakasvatuksen (ja muidenkin teemojen osalta) tämän teki haasteelliseksi maiden väliset eroavaisuudet. Kun ryhmässä olleen tanskalaisen keittiömestarin vaatimus oli saada kaikille lapsille maksuton kouluruoka, oli meillä suomalaisilla ja ruotsalaisilla osallistujilla hieman eri intressit mielessä. Keskustelua tuli myös uusista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista. Ryhmässä mukana ollut grönlantilainen koki erittäin ristiriitaisia tunteita niistä ja tanskalaisista kansallisista suosituksista, sillä vaikka Grönlanti alueena kuuluu Tanskalle, on ruokakulttuuri siellä aivan eri kuin Tanskassa. Hänen mukaansa myös ns. ”perinteiset” ravintoainesuositukset eivät toimi Grönlannissa. Suomalaisia ihasteltiin tietysti ilmaisesta kouluruoasta, mutta myös hankintaosaamisestamme (julkiset keittiöt) tuli keskustelua. 

Päivä päättyi myöhäiseen illalliseen ja paikallisten tuottajien tuotteiden maisteluun.  

4.12.2024

Toinen päivä jatkui Botildenburgissa, jossa hioimme aamupäivällä ideamme yhteen. Iltapäivällä ideat esiteltiin koko innovaatioleirin porukalle sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston edustaja Karen Ellemannille (Secretary General). Päivä päättyi kello kolmen jälkeen iltapäivällä, minkä jälkeen alkoi kotimatka. 

Esiteltyjä ideoita oli paljon ja kaikkia niitä ei ehtinyt saada talteen. Osa oli korkealentoisia, osa hyvinkin matalalla kynnyksellä toteutettavia. Innovaatioleirin ideoista tullaan tekemään myöhemmin myöhemmin raportti.

Mitä innovaatioleiristä jäi mieleen?

Tiivistahtinen leiri antoi uusia näkökulmia ja vei oman kuplan ulkopuolelle. Ryhmätyöskentelyssä huomasi, kuinka me naapurimaat eroamme toisistamme. Huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat suomalaisille olleet todella tärkeitä (aina), ja ruotsalaisia aiheet olivat alkaneet myös kiinnostaa. Tanskalaisia ja norjalaisia aihe ei koskettanut yhtään, eivätkä he kokeneet tärkeäksi niiden aiheiden nostamista yhteiseen keskusteluun ja kehittämiseen. Maantieteellisen sijainnin ja historian vuoksi näin varmasti on. 

Mitä jäin kaipaamaan, oli tuore kala, peruna ja vastuullisesti tuotettu liha. Meille tarjottu ruoka oli kasvisruokaa pienellä juustopainotuksella. Keskusteltuani muutaman mukana olleen lihatuottajan kanssa, he myönsivät, että lihatuotanto oli lakaistu tilaisuudessa maton alle ja keskusteluissa tuotiin esille vastuullisuuden edistämistä pelkästään kasvisvoittoisen ruokavalion kautta. Lähiruoka ”local food” ei ollut paljoakaan esillä, ehkä käsite eteläisemmissä osissa Pohjoismaita on niin eri kuin meillä? Tai ehkä heillä jo pystyy kasvattamaan ”kaikkea” ja satokausi on niin pitkä, että lähiruoan ja satokauden hyödyntämisen käsitteet ovat siksi erit?

Koska aikataulu oli tiukasti rajattu, emme ehtineet perehtyä tarkemmin maakohtaisesti uudistuneisiin ravitsemussuosituksiin. Keskustelussa sivuttiin uusien suositusten näkökulmaa sekä meidän ihmisten terveydelle että ilmastolle. 

Keskustelut muiden pohjoismaisten tahojen sekä suomalaisten uusien tuttavuuksien kanssa olivat antoisia. Vaikka eroavaisuuksia löytyi, tuli vastaan myös samankaltaisuuksia ja huomasimme, että samankaltaiset haasteet toistuvat eri puolilla pohjoismaita, kuten ruokahävikin vähentäminen. Ruokakasvatuksen osalta ryhmämme käänsi katseet lapsiin, koska he ovat tulevaisuuden ruokavaikuttajia ja ruokakansalaisia. Ryhmän mielestä isompi uudistus tarvittaisiin koko koulutusjärjestelmään ja ruoka pitäisi tuoda eri muodoissa lähemmäs opetusta. Miltä kuulostaisi, että kotitaloustunnit aloitettaisiin jo aiemmin koulu-uralla, koulussa harjoiteltaisiin myös viljelyä, perehdyttäisiin tarkemmin ravintoaineisiin ja jalostettaisiin ruokia ”pellolta pöytään”?

Innovaatioleirin tuloksista tullaan julkaisemaan raportti ja esille nousseita aiheita tullaan hyödyntämään uuden ohjelman suunnittelussa. Leirin järjestäjinä toimivat Pohjoismaiden ministerineuvosto, NKJ, Madkulturen Meyers Madhus ja Claus Meyer.