Muonituksen mestarit – ennen ja tulevaisuudessa

Maa- ja kotitalousnaiset ovat vuosikymmenten mittaan järjestäneet muonituksia niin suurissa maatalousnäyttelyissä, erilaisilla messuilla kuin juhla- ja  urheilutapahtumissa. Jopa 90 000 tuhannen hengen maatalousnäyttelyitä on muonitettu maa- ja kotitalousnaisten voimin.

Vahva muonitusosaaminen on tullut tarpeeseen myös järjestön omien tilaisuuksien puitteissa. Osaatko kuvitella, minkälaisia valmisteluja, paikan päällä tehtävää työtä ja loppujärjestelyjä vaatii yli 10 000 ihmisen ruoka- ja juomatarpeista huolehtiminen? Tällainen muonitus nähtiin esimerkiksi vuonna 1979, jolloin Maa- ja kotitalousnaisten suurimpia kesäjuhlia vietettiin Ilomantsissa, jonne kokoontui eri puolilta maata yhteensä yli 11 000 juhlavierasta.

Myös erikokoisten porukoiden ruoka- ja juomatarpeista huolehtiminen vapaaehtoisen pelastuspalvelun VAPEPAn organisoimissa metsäpalojen sammutustöissä ja etsintäoperaatioissa  kuuluu joidenkin Maa- ja kotitalousnaisten yhdistysten toimintaan.

Nykypäivän osaajat

Ennen muonitettiin helposti tuhansia ihmisiä, mutta missä kantimissa maa- ja kotitalousnaisten muonitusosaaminen on nykypäivänä? Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen järjestöpäällikkö Helena Velin kertoo, että järjestöstä löytyy edelleen vahvaa muonitusosaamista. Monet Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset tekevät paljon talkootöitä, ja muonitukset saattavat olla yksi tärkeä tulonlähde.  Muonitusosaaminen on kuitenkin enemmän keskittynyttä tietyille alueille ja yhä harvempien käsiin. Yhtenä haasteena muonitusosaamisen saralla on nykypäivän työelämä ja kiireinen elämänmeno, johon on vaikeampi sovittaa muonituskoulutuksia ja muonitustapahtumiin osallistumista. 

”Aiemmin maaseudun naisilla oli helpommin mahdollisuus hypätä tarvittaessa mukaan muonitustoimintaan, kun ajankäyttö piti sovittaa pienimuotoisemman maatalouden ja oman tilan aikatauluihin. Nykyisin yhä useampi työskentelee kokonaan tai osittain muualla töissä ja tilakoot ovat sellaisia, että töistä ei vain pysty joustamaan”, Velin sanoo. 

Varautuminen on yhteispeliä

Velin on itse kokenut muonittaja ja myös kouluttautunut viralliseksi 72 tuntia -kouluttajaksi. Hän iloitsee siitä, että kiinnostusta yhteisölliseen toimintaan ja varautumiseen löytyy. Erityisesti viime vuosien isommat ja pienemmät kriisit kuten koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sekä voimistuvat myrsky- ja tulvatuhot ovat herätelleet kansalaisia siihen, että erilaisten kriisitilanteiden sattuessa on syytä osata toimia. Naisten Valmiusliiton järjestämille kursseille on suorastaan tunkua. 

”Toivomme, että mahdollisimman moni  järjestömme jäsen pitäisi yllä tai hankkisi muonitusosaamista. Toivotamme muonituskoulutuksiimme lämpimästi mukaan myös muiden yhteisöllisten toimijoiden kuten kyläyhdistysten, nuoriso- ja urheiluseurojen väkeä.”

Jos muonitustoiminta ei tunnu omalta tai siihen ei löydy mahdollisuuksia, voi jokainen kuitenkin varautua kriisitilanteisiin omalta osaltaan. 

”Kotimaisten elintarvikkeiden suosiminen ylläpitää maatalous- ja elintarviketuotantoamme ja tukee huoltovarmuutta eli kykyämme selviytyä häiriötilanteissa ja kriisioloissa mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin ja haitoin. Se, että kotona on 72 tunnin kotivara kunnossa ja tietoa siitä, miten toimia kriisitilanteessa, on kullanarvoista”, Velin muistuttaa.

Blogin kirjoittaja: 
Susanna Winqvist

Lähteet: 
Helena Velinin haastattelu
Kirsti Manninen. (2016). Omat avaimet: Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.