Suunnitelmallisuus on A&O häiriö- ja poikkeustilanteisiin varautumisessa

”Suomi on ämpärien luvattu maa, mutta silti vedenjakelupisteelle mennään hakemaan vettä ilman astiaa”, Asta Asunmaa Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisista hämmästelee outoa yhtälöä. Asta tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkän linjan ruoka-asiantuntija ja kokenut 72-tuntia kouluttaja. Hän on juuri ollut Alavuden kaupungin, Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen ja Pohjanmaan Pelastusalan Liiton kanssa edistämässä huoltovarmuutta Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella. 

Suomessa valtion ja kuntien viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus varautua poikkeus- ja häiriötilanteisiin, mutta huoltovarmuuteen sisältyy oleellisesti kotitalouksien valmiudet toimia omatoimisesti häiriö- ja kriisitilanteissa. Astan päävinkki omatoimiseen varautumiseen on selkeä: kaiken A ja O on suunnitelmallisuus.

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mieti eri vaihtoehtoja etukäteen: miten toimit, jos hanasta ei tulekaan vettä tai alueellasi tulee pitkäkestoinen sähkökatkos”, Asta listaa muutamia esimerkkejä.

Hän neuvoo ostamaan kotiin kaupan hyvin säilyvää pullovettä sekä huolehtimaan siitä, että kotoa löytyy kannellisia ämpäreitä, joilla voi hakea vettä, siinä vaiheessa kun vedenjakelupiste on saatu perustettua. 

”Jos asunto on kovin pieni, niin kokoontaitettavat viiden litran kanisterit ovat näppäriä”, Asta vinkkaa. 

Huomio hygieniaan 

Astan osaamisalaa ovat myös hygieniakoulutukset, ja hän painottaa miettimään etukäteen myös sitä, miten poikkeusolosuhteissa pystyy valmistamaan ja syömään ruokaa hygieenisesti ja turvallisesti. Kotoa olisi hyvä löytyä puhdistuspyyhkeitä, käsidesiä ja kertakäyttöastioita siltä varata, että vettä ei pysty käyttämään. 

Fiksulla varautujalla on kotivaraa eli huoneenlämmössä säilyviä tuotteita, joita voi syödä myös kypsentämättä. Pidemmän sähkökatkoksen aikana huomiota pitää kiinnittää myös tuoreiden ja pakastettujen elintarvikkeiden säilyvyyteen.

”Jääkaapista ja pakastimesta pitää käyttää ensin herkimmin pilaantuvat tuotteet eli liha- ja kala. Pakastinta tulisi avata mahdollisimman vähän. Arkkumallisen pakastimen voi myös eristää peitoilla. Tuotteiden käyttöönotossa aistivarainen arviointi on tärkeää”, Asta muistuttaa.

Turvallisuutta leikin varjolla

Myös suunnitelma lämpimien ruokien valmistamiseksi on syytä olla mietittynä. Maaseudulla monissa taloissa on tulisijoja, joissa ruoanlaitto onnistuu ja esikaupunkialueidenkin taloissa saattaa olla takka. Kaupungistuvassa Suomessa yhä useampi kotitalous on kuitenkin pelkästään sähkön varassa. Erityisesti heille Asta vinkkaa pienen retkikeittimen hankkimista ja sen käyttämisen harjoittelua, vaikkapa leikin varjolla.

”Ruokaretken voi tehdä vaikka omalle parvekkeelle ja harjoitella siellä retkikeittimen käyttöä. Ruoanlaitto sisätiloissakin onnistuu, kunhan huolehtii riittävästä tuuletuksesta.”

Asta on neuvontatyössään huomannut, että nykyarkeen kaivataan helppoutta. Hän kuitenkin  korostaa, että poikkeustilanteessa on nähtävä hieman vaivaa.

”Ruoanlaitto retkikeittimellä on hitaampaa kuin hellalla, mutta kun keittimen käyttöä on ajoissa harjoittelut ja tutustunut turvallisuusnäkökulmiin, onnistuu ruoan laitto helpommin ja turvallisemmin.”

Naapuriapua ja muonitusta

Asta korostaa, että poikkeusolosuhteissa koko elämä muuttuu hetkellisesti. Tavallisiin arjen askareisiin menee enemmän aikaa ja yhteisöllisyyden merkitys korostuu.

”Yhdessä pärjäämme paremmin. On erittäin arvokasta, jos pystyy läheistensä lisäksi auttamaan myös naapureita tai laajemmin oman alueensa asukkaita.”

Asta kannustaa myös yhdistyksiä varautumaan poikkeusolosuhteisiin hyvissä ajoin. Hän kehottaa miettimään, mikä yhdistyksen rooli on häiriö- tai poikkeustilanteissa. Jos yhdistysväki on valmiina esimerkiksi muonitusavuksi, kannattaa ottaa yhteyttä oman kunnan tai kaupungin viranomaisiin ja muihin toimijoihin jo normaalioloissa. On tarpeellista selvittää toimintaohjeita, kuten sitä, miten elintarvikkeita saa hankittua poikkeusolosuhteissa. Haetaanko niitä kaupasta, voiko kauppias laittaa ne laskulle? Toimittaako kunta tai esimerkiksi seurakunta elintarvikkeita, voiko koulukeskuksen tai sairaalan keittiön varastoja hyödyntää? Toimiiko alueella Vapepa eli Vapaaehtoinen pelastuspalvelu? Mitä muita yhdistyksiä alueella toimii ja minkälaista yhteistyötä heidän kanssaan voisi tehdä? 

Suurelle väkimäärälle ruokaa tehdessä on tärkeää varmistaa ruoanlaiton hygieenisyys ja että raaka-aineet ovat kunnossa. Asta kertoo, että useimmiten epäonnistuminen muonituksessa johtuu siitä, että ruoanlaitto aloitetaan liian myöhään. Hän antaa yksinkertaisen esimerkin.

”Jos valmistaa hernekeittoa sadalle hengelle, on siihen varattava riittävästi aikaa. Jo se, että 50 litraa vettä  alkaa kiehumaan, vie huomattavan paljon enemmän aikaa kuin kotikeittiön muutama litra vettä.”

Ruokailijat eivät voi myöskään kauhoa keittoa lautasille suoraan kenttäkeittimestä,  vaan ruoka täytyy  siirtää pienempiin astioihin. 

Kuten kotikokeille, niin myös muonitusta järjestäville Asta suosittelee etukäteisharjoittelua. 

”Osallistukaa muonitus- ja hygieniapassikoulutuksiin mahdollisuuksien mukaan. Tai pitäkää vaikka kesäjuhlat, jossa teette ison määrän soppaa ja harjoittelette sen annostelua. Kun taitoa on edes kerran harjoiteltu, niin toimiminen tosipaikan tullen on helpompaa”, Asta lupaa.

Teksti: Susanna Winqvist