Yrittäjien kanssa yli 30 vuotta – maailman ja toimintaympäristön muutoksen puhureissa

Aloitin työurani Oulun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa 1.1.1989 kotitalouskonsulenttina. Viikon sisään päädyin myös esimieheni äitiyslomasijaiseksi toiminnanjohtajan vakanssille. Siitä alkoi kasvu pitkälle, 34-vuotiselle uralleni järjestötyössä. Monenlaista on matkan varrelle osunut ja työ on ollut vaihtelevaa, innostavaa ja aina tulevaisuuteen katsovaa.

1990-luvulla jo puhuttiin paljon jatkojalostuksesta maatiloilla. Ajatuksena oli saada tuotannolle arvonlisää ja lisää työpaikkoja maatilojen yhteyteen. Itsekin kävin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen järjestämän monipuolisen jatkojalostuskoulutuksen, jossa teorian lisäksi myös käytännössä valmistettiin muun muassa makkaroita, maito- ja kalatuotteita sekä marja- ja kasvisjalosteita. Täydennys- ja lisäkursseja saatiin ammatillisien oppilaitosten yhteistyöllä täällä omallakin alueella. Oulussa järjestettiin muun muassa kylmäleivonta- ja suklaakurssit. Näitä kaikkia oppeja vietiin eri puolille Pohjois-Pohjanmaata yritystoimintaa suunnitteleville. Koulutuksista ponnisti monia nykyäänkin toimivia yrittäjiä, joilla osalla on jo seuraava sukupolvi ohjaksissa. Vieläkin saan viestejä vuosien takaisien kurssien opeista, kuinka niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään edelleen!

Euroopan Unioni toi mukanaan muutoksia maatiloille

Sitten tulikin ajankohtaiseksi Suomen liittymien Euroopan Unioniin. Se aiheutti huolta ja epätietoisuutta maatiloilla, yleensä ihmisissä ja meissä neuvojissakin. Keveimpiä liittymisen kannattajien puheenvuoroja oli varmastikin: ”tottakai kannatan, sitten saan auton halvemmalla.” Isompia pohdintoja aiheutti, miten käy oman maatalouden ja elintarviketuotannon. Alkaako meille tulla ulkomailta halpaa ruokaa, joka vie työpaikat ja maaltapako alkaa? Enemmistön päätöksellä demokratiassa toimitaan ja liityimme Euroopan Unioniin. Lihan ja maidon hinnat laskivat, mutta erityisolosuhteiden vuoksi suomalaiset tuottajat saivat tuotantotukia, joilla menetyksiä tasattiin. Autoa ei edelleenkään saanut halvemmalla! Ehkäpä siinä kansallinen lainsäädäntö pääsi voitolle.

Unioniin liittymisen myötä myös elintarvikelainsäädäntöä harmonisoitiin. Sen jälkeenkin sitä on toki uudistettu ja selkeytetty useaan kertaan. Tuolloin 1990-luvulla omavalvontasuunnitelmat aiheuttivat päänvaivaa ja silloin yrittäjien mielessä myllersi. Yrittäjät saattoivat kokea, ettei heidän toimintaansa luotettu ja ”ne byrokraatit” vaativat heiltä aivan turhaa työtä. Eräs yrittäjä hehkuttikin omavalvontakoulutuksessa, että kun suunnitelman saan valmiiksi, niin tämä on kunnon vastaisku terveystarkastajalle.

Pikkuhiljaa ymmärrettiin kuitenkin, että oman toiminnan auki kirjoittaminen ja kriittisten tuotannon pisteiden arviointi olikin avuksi suunnitelmallisessa toiminnassa. Nykyisin puhutaan jo yrityksien hygieniakulttuurista, tehdäänkö oikeasti niin kuin on suunniteltu vai oikaistaanko jossakin kohti. Omavalvonta on tänään arkipäivää ja tärkeä toiminnan seuranta- ja arviointityökalu.

Kehittyvän laatukulttuurin koukerot

Maaseutukeskuksen toimesta alettiin viedä eteenpäin laatuajattelua ja laatujärjestelmien laatimiseen järjestettiin koulutuksia eri puolilla Suomea. Lanseerattiin Maakuntien Parhaat -laatumerkki, johon jotkut innokkaat yritykset lähtivät mukaan. Maakuntien Parhaat -merkin saadakseen piti yrityksien laajentaa omavalvontasuunnitelmasta ISO 9001 -laatujärjestelmiin. Yrittäjiä opastettiin laatujärjestelmän laadinnassa ja käytiin ohjauskeskusteluja yrityksissä maakunnassa. Nykyään jo puhutaan lean -ajattelusta ja -menetelmistä. Edistystä tapahtuu yrityksien laatukulttuurissakin askel askeleelta, mutta perusajatus on pysynyt lähes samana.

Silloin laatuohjauskäynneillä mentiin jo syvemmälle yrityksien toimintaan ja monet yrittämisen kipupisteetkin sekä heidän oma jaksamisensa nousivat esille yrittäjien kanssa keskustellessa. Ilon aiheita oli useita, muun muassa tuotteiden tai palveluiden onnistunut lanseeraaminen, uusien tuotteiden tuotekehityksen onnistuminen, lisääntynyt tulovirta, onnistunut yritysosto, hyvien käytettyjen tai uusien laitteiden löytyminen, sukupolvenvaihdoksen onnistuminen ja uuden polven innostunut katse eteenpäin.

Yrittäjien ilonaiheet toivat iloa itsellekin ja niistä sai virtaa omaan työhön. Huolien aiheina taas joskus etenkin naisyrittäjillä oli, ettei saanut puolisoltaan tai perheeltä tukea yritystoimintaansa tai muuten yritys ei oikein lähtenyt käyntiin ja talous oli kireää. Joskus tuli eteen myös suuria suruja, koko kyläyhteisöä oli kohdannut tragedia. 1990-luvulla ei ollut saatavilla työnantajan järjestämää kriisi- tai keskusteluapua tai en osannut sitä edes kysyä, yrittäjien murheet kannettiin yksin. Nykyisin meillekin yrittäjiä kohtaaville on saatavilla keskusteluapua ja tukea omien ajatuksien läpikäyntiin. Siinä on menty parempaan suuntaan!

Matkan varrella yrittäjien kanssa on mietitty muun muassa pakkausmerkintöjä ja ravintoarvolaskelmia. Riittääkö pelkästään suomeksi vai pitääkö olla muitakin kieliä? Tarvitaanko aina ravintoarvolaskelma? Yhdessä yrittäjien kanssa on tultu siihen tulokseen, että hyvät ja selkeät pakkausmerkinnät viestivät myös tuotteen laadusta. Pakkausmerkintätiedon jakamisen yhteydessä someakin täytyi vielä ottaa käyttöön, tosin toisten osaavampien kanssa. Teimme pieniä tietoiskuja, joissa käydään pääasiat pakkausmerkinnöistä läpi.

Kiinnostus suoramyyntiin on nykyaikaa

2000-luvulla tuottajat alkoivat yhä enemmän pohtia omien tuotteidensa suoramyyntiä. Kuluttajat halusivat ostaa – kuka mistäkin syystä – suoraan tiloilta tinkimaitoa, lihaa ja kasviksia. Perunan ja kasviksien suoramyynnissä ei useimpien yrittäjien volyymeilla ole minkäänlaista ongelmaa. Jos vuotuiset myyntimäärät kasvavat suuriksi tai kasviksia pilkotaan, silloin täytyy olla jo elintarvikehuoneisto ja omavalvontasuunnitelma. Mutta lihan ja maidon suoramyynti, nepä ovat Pohjois-Pohjanmaallakin puhuttaneet! Maitoa saa tinkimaitona myydä tietyn määrän vuodessa kuluttajalle ilman elintarvikehuoneistoilmoitusta, eli nykyisin puhutaan elintarviketoiminnan rekisteröimisestä. Poronhoitoalueella on ollut aloitteellisuutta saada myös lampaan kotiteurastus ja suoramyynti tilalta mahdolliseksi ns. poron aidalta myynnin tapaan. Lihan suoramyynti on sallittua, mutta vain, jos eläin on teurastettu teurastamolla eli liha-alan laitoksessa.

Suoramyynnistä ja sen aloittamisesta puhutaan edelleen usein yrittäjien kanssa, ja nykyisin esimerkiksi kasviksien osalta maakunnassa on eritavoin toteutettua kumppanuusviljelyä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia tapoja ja toimintamalleja suoraan tuottajalta kuluttajalle myynti vielä saa tulevaisuudessa. Nythän esimerkiksi Oulun Rekossa taitaa olla eniten rekisteröityneitä asiakkaita koko Suomessa, mutta pienemmillä paikkakunnilla Reko-malli ei ole lähtenyt niin vauhdikkaasti toimimaan.

Virran mukana maailman muutoksissa

Tämän päivän maailmantilanne on myös nostanut vahvasti esiin omavaraisuuden, maanpuolustuksen ja turvallisuuden. On ollut kiinnostusta lihan ja kalan kuivaamiseen ja luonnon tuotteiden säilöntään ja käyttöön. Kesällä järjestettiin myös soppatykkikurssi Kärsämäellä seurakunnan omalla soppatykillä. Vuosittain Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutus järjestävät koulutuksia, joihin mekin olemme osallistuneet. Niitä oppeja nyt harjoiteltiin mahdollisia poikkeustilanteita silmällä pitäen.

Viimeisimpiä mullistuksia on aiheuttanut myös viheliäinen korona. Yhä enemmän tehdään töitä ja tavataan asiakkaita etänä. Siinä on omat hyvät puolensa, mutta on kehnompiakin puolia. Aina yhteydet eivät toimi ja varsinkin webinaareissa vain osa osallistuu keskusteluun. Jos on kasvokkain tavattu aikaisemmin tai muuten osallistujat ovat tuttuja, eli verkosto on jo olemassa, silloin etätapaamiset onnistuvat parhaiten.

Työssäni onkin ollut voimaannuttavaa se, että minulla on aina ollut loistavia työkavereita ja kollegoja, joiden kanssa on voinut asioista keskustella ja saada apua osaavammalta. Näin on saanut erilaisia näkökulmia käsillä oleviin tilanteisiin ja asioihin. Yhdessä on saatu mielestäni parempia tuloksia aikaan yrittäjienkin näkökulmasta. Tätä toimintamallia tullaan varmasti Oulun ProAgriassa edelleen jalostamaan useiden eri toimialojen asiantuntijoiden yhteistyöksi!

Onkin ollut suuri ilo päästä tapaamaan yrittäjiä ja yrityksien henkilöstöä nyt koronapaineen hellittäessä. Keskiössä tapaamisissa on aina tietty asia, mutta yrittäjät puhuvat muustakin ja jopa haastavat pohtimaan asioita monelta kantilta. Se on tämän työn suola, jota jään kaipaamaan eläkepäivilläni!

Teksti:

Soila Hiltunen