Huomisen hyvä teko - lannoita harkiten!

Malttia lannoitukseen!

Kasveille käyttökelvottomat tai liialliset ravinteet huuhtoutuvat ympäristöön aiheuttaen vesistöjen rehevöitymistä ja pohjavesien pilaantumista. Ne saattavat myös väkevöidä maan elinkelvottomaksi. Turhaan tuotettujen lannoitteiden valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuu myös ylimääräisiä ympäristövaikutuksia.

Lannoitustarve määräytyy aiemman maankäytön ja maalajin mukaan. Saviset ja runsasmultaiset maat pieneliöstöineen sitovat ravinteita hyvin, mutta hiekka- ja moreenimailla on toisin. Maan ravinneanalyysin teettäminen onkin tehokkain keino optimoida lannoitus.

Kevään vihertäessä on typpilannoituksen aika. Typpi vaikuttaa kasvin kaikkiin elintoimintoihin ja kasvun voimakkuuteen. Liika typpi kuitenkin alentaa kasvin vastustuskykyä ja huuhtoutuu herkästi ympäristöön. Elokuun alussa puutarhakasvit tarvitsevat fosforia ja kaliumia. Ne edistävät juurten muodostusta, nuppujen ja hedelmien kehitystä, sekä parantavat talvehtimista. Syylannoitustakaan ei tulisi antaa varmuuden vuoksi, sillä tyypillistä on, että puutarhamaan fosforipitoisuus kohoaa ajan saatossa. Typen, fosforin ja kaliumin lisäksi kasvit tarvitsevat myös kalsiumia, magnesiumia ja rikkiä, sekä hivenaineita.

Lannoituksessakin voi pyrkiä omavaraisuuteen. Hyviä typpilannoitteita saa ruohosilpusta tai nokkosista. Raunioyrtti sen sijaan on loistava kaliumin lähde. Puhdas puuntuhka kalkitsee, mutta myös lannoittaa. Siinä on esimerkiksi kaliumia ja fosforia. Hyvä tapa on suosia viherlannoituskasveja, kuten herneitä, papuja ja apiloita. Ne käännetään syksyllä maahan ja varmistetaan seuraavana kasvatettavien typennälkäisten kasvien tarpeet.