Miten mitata kasvin ravinnetarvetta?

Kasvin ravinnetarpeiden tunteminen on tärkeää hyvän tuloksen kannalta ja korostuu, kun viljellään rajoitetussa kasvualustassa. Miten mitata kasvin nälkää?

Kasvi tarvitsee kasvuunsa tietyt ravinteet, ja lähtökohtaisesti ne otetaan juurten kautta kasvualustasta. Tutkimustiedon kautta välttämättömät kasvinravinteet ovat hyvin tiedossa, ja melko hyvin kunkin kasvilajin ja jopa -lajikkeen yksilölliset tarpeet kasvukauden aikana. Kasvi saattaa silti tiettynä ajanhetkenä kärsiä ravinteiden puutteesta syystä tai toisesta. Kasvin nälkää voi olla vaikea havaita ajoissa. Ravinnepuutoksista kärsivä kasvi alkaa lopulta näyttää ulkoisia merkkejä kuten värivääristymiä, laikkuja lehdillä tai epämuodostumia. Kun puutos on selvästi havaittavissa, ollaan satoa menetetty jo huomattavasti tai sen laatu heikkenee merkittävästi. Piilevät puutosoireet pitäisi pystyä tunnistamaan ajoissa, jotta kasvia voidaan ruokkia oikein.

Perinteisessä avomaaviljelyssä lähtökohta lannoittamiselle on maa-analyysi ja viljelykasvin laskennallinen ravinnetarve. Maa-analyysi kertoo, mitä maassa on. Sen perusteella ei kuitenkaan varmuudella voida sanoa, miten suuri osuus ravinteista lopulta kasviin päätyy ja ovatko ne oikeassa vaiheessa kasvin käytettävissä oikeissa suhteissa.

Kasvin ravinnetilaa voidaan tarkastella erilaisilla mittareilla ja analyyseilla suoraan kasvustosta tai näytteitä laboratorioon lähettäen. Lehtivihreää mittaavat laitteet korreloivat kasvin yhteyttämiskykyyn, mutta eivät suoraan kerro, mistä mahdollinen alhainen lehtivihreätaso johtuu – yleensä syynä pidetään typen puutetta.

Markkinoilla on laitteita, joilla voidaan mitata yhtä tiettyä ravinnetta lehdistä – mutta vaikka kyseisen ravinteen pitoisuus on kunnossa, kasvi voisi kaivata jotain toista. Laajempiin mittauksiin soveltuvia, maastokelpoisia minilaboratorioitakin on saatavilla, mutta ei yleisesti käytössä Suomessa. Mittareissa on se hyvä puoli, että tulos saadaan lähes välittömästi. Tulosta pitää tietysti osata tulkita.

Lehtinäytteistä voidaan laboratoriossa määrittää ravinteiden pitoisuudet kuiva-aineessa. Tulos paljastaa piilevät puutokset, ja sen perusteella voidaan tehdä korjaavia lannoitustoimenpiteitä. Lehtianalyysitulos ei kuitenkaan suoraan kerro, mistä puutos johtuu – puuttuuko kasvin ulottuvilta ravinteita vai eikö kasvi pysty niitä ottamaan olosuhteista johtuen? Tuloksen saaminen myös kestää useamman arkipäivän, joka kiivaimman kasvun vaiheessa saattaa johtaa puutoksen pahenemiseen.

Ravinnetilaa pystytään määrittämään myös kasvin johtosolukoissa olevasta nesteestä. Tämä ”kasvin verikoe” kertoo, mitä ravinteita kasvi on juurillaan ottanut ja mitä sillä on näytteenottohetkellä käytettävissään kasvuun. Sen avulla puutokset voidaan havaita nopeammin kuin perinteisillä lehtinäytteillä. Kasvinesteestä tehtävä analyysi kertoo myös, onko ravinteiden otto tasapainossa. Kasvinestenäytteitä on syytä ottaa säännöllisesti, jolloin voidaan seurata mihin suuntaan ravinnetila kasvissa kehittyy.

Rajoitetussa kasvualustassa kasvi on letkuruokinnassa. Ravinteet annetaan pieninä annoksina kasteluveden mukana, lähtökohtaisesti joka kastelukerralla. Kasvualustasta riippuu, jääkö ylijäämästä mitään kasvin ulottuville. Lannoitukseen pystytään tekemään nopeita muutoksia olosuhteiden mukaan. Kasvin tarve ja ravinnetilanne olisi kuitenkin tunnettava, jotta lannoitus olisi tarpeenmukaista, tasapainoista ja taloudellista.

Kastelulannoitus on rajoitetussa kasvualustassa tarkempaa ja alttiimpaa virheille ja häiriöille kuin avomaalla, missä maa toimii ravinteiden ja veden puskurivarastona. Rajoitetun kasvualustan viljely on tyypillisesti myös viljelyä katteen alla, jolloin olosuhteet eroavat avomaasta joskus rajustikin. Kasvin nälkä voi kehittyä hyvin nopeasti.

Ravinnepuutoksissa ei aina ole kyse siitä, etteikö ravinteita olisi kasvin juurten saatavilla. Ravinteiden siirtyminen kasvualustasta kasviin voi estyä johtuen epäedullisista olosuhteista – kuivuus, märkyys, väärä pH, vähäinen haihdutus jne. Ravinnepuutoksien hoidossa ei silloin auta pelkkä lannoituksen lisääminen.

Liika lannoitus on haitaksi. Osa ravinteista on suurina pitoisuuksina kasveille jopa myrkyllisiä. Liika typpi johtaa helposti höttöisiin soluihin ja solukoihin, jotka taas ovat herkkiä kasvitaudeille ja houkuttavat tuholaisia. Jotkut kasvit myös kerryttävät itseensä nitraatteja, mikä ei ole sadon käyttäjälle kovin terveellistä. Liikaa lannoittaminen käy myös kukkarolle, eikä ole ympäristönkään kannalta suositeltavaa. Runsas ja laadukas sato on sitä varmempi, mitä paremmin kasvin nälkää tulkitaan ja siihen vastataan oikein, olosuhteet huomioon ottaen.

Kasvinesteanalyysiin voit tutustua hollantilaisen asiantuntijan johdolla Marjamaat-hankkeen Lannoita laadukkaasti -infossa 3.5.2018 Jyväskylässä. Ilmoittaudu tapahtumaan 18.4. mennessä.

Mirja Tiihonen

puutarhatuotannon asiantuntija

ProAgria Etelä-Savo

puh. 0400 638 138, mirja.tiihonen@proagria.fi