Lumo lautaselle Sääksmäellä - Ihminen on hyvä renki mutta huono isäntä

Ihminen on hyvä renki mutta huono isäntä

Näin loppuvuodesta hyörinä ja meteli Huittulan vainioilla on jo tauonnut. Viljelykset nukkuvat talviuntaan. Satokautta lopetellaan kaikessa hiljaisuudessa kellareiden, varastojen ja keittiöiden suljettujen ovien takana. Koneita ja työkaluja huolletaan, hartioita ja kynsinauhoja voidellaan, satoa jalostetaan ja sillä herkutellaan. Muistellaan mennyttä kesää ja – toisin kuin muu yhteiskunta – vietetään lomaa.

Tähän aikaan vuodesta on työlistalla myös tuikitärkeä vahingoista viisastelu. Miten meni omasta mielestä, missä onnistuttiin, mitä tehdään ensi vuonna toisin? Kokemukseni mukaan menneestä kasvukaudesta ei kuitenkaan kannata vetää ihan tikkusuoria johtopäätöksiä. Seuraava vuosi on todennäköisesti aivan toisenlainen. Omaan yhdeksänvuotiseen taipaleeseeni Räsälässä ei ole mahtunut kahta samanlaista kesää. Tokkopa koko Räsälän tilan satoja vuosia vanhaan viljelyhistoriaan. Sääolot ja markkinat heittelevät tuon tuostakin häränpyllyä, eivätkä vasta äsken omaksutut hyvät neuvot pädekään. Parasta on painaa tämäkin kesä kiitollisena muistin syövereihin ja ottaa tulevat ajat vastaan avoimin, mukautuvaisin mielin.

Näissä hommissa pysyy loppuun asti rengin asemassa. Itsensä luonnon työtoverina saan totisesti kohdata oman pienuuteni. Ei suinkaan nujertavalla vaan tyynnyttävällä tavalla. Voin opiskella ummet ja lammet maanviljelyä ja kasvibiologiaa, enkä edelleenkään osaa kasvattaa ainuttakaan tainta. On hyvin vähän, mihin viljelijänä voin vaikuttaa. Voin muokata maan, mutta en hallita säitä. Voin kylvää siemenen, mutta en askarrella sirkkalehtiä tai hiusjuuria. Voin istuttaa ja kastella – ja sen jälkeen istua ja katsella, miten monimutkainen ekosysteemi veden ja ravinteiden kiertokulun kautta auringon avustuksella kasvattaa minulle sadon.

Se vähä mihin tässä ihmeellisessä prosessissa voin vaikuttaa, ei kuitenkaan ole vähäpätöistä. Saati yksitoikkoista. Eikä varsinkaan ole yhdentekevää, miten teen mitä teen. Mitä tulee kasvien kasvatukseen, luonto on edelleen paras kokemusasiantuntija. Rengin on siis viisainta ottaa oppia isännästään.

Luonnossa ei ole monokulttuureita, jonkin yksittäisen lajin systemaattista eliminointia, eikä maata vailla kasvipeitettä. Paitsi aavikko. Mikä jo kertookin mitä ajan takaa. Luonnontilassa kasvaa kaiken kokoisia ja näköisiä kasveja ylt'ympäri toistensa lomassa. Korkeita ja matalia, tuuheita ja hentoja, syväjuurisia ja matalajuurisia, syöppöjä, juoppoja ja vaatimattomia. Mitä enemmän kasvilajeja, sitä enemmän eläinlajeja. Lentäviä, loikkivia, surisevia, matelevia, juoksentelevia ja mönkiviä. Maanpäällinen elämä ruokkii maanalaista elämää ja päin vastoin. Maan alla kuhiseekin jo moninkertainen määrä meininkiä, suorassa suhteessa maanpäälliseen.

Mullan alla piilee taito ja työkalut ruuan tuottamiseen vaihtuvissa olosuhteissa. Ainoa keinoni pärjätä polttavaa hellettä, rankkasateita ja myrskytuulia vastaan kätkeytyy elinvoimaiseen, vastustuskykyiseen maaperään. Siksi minun on kannettava huolta ennen kaikkea maanalaisesta elämästä ja sen monimuotoisuudesta. Viljelykierto, luonnonmukainen lannoitus ja kasvinsuojelu sekä monipuolinen lajisto ovat minun keinojani hoivata peltoluontoa. Maanviljelijä viljelee maata, maa viljelee kasvia.

On monia näkemyksiä siitä, miten luontoa ja sen monimuotoisuutta tulisi suojella, mutta yksi lienee kiistaton: kulutuksen vähentäminen. Se, että häiritsen toimillani luontoa mahdollisimman vähän. Luonto ei nimittäin tarvitse minua yhtään mihinkään. Minä taas en voisi vetää henkäystäkään ilman sitä.

- Iita Matero

Blogin kirjoittaja emännöi Räsälän luomupuutarhatilaa Sääksmäellä, Huittulan kylässä.

Blogi on osa Lumo lautasella Sääksmäellä -projektia, jossa Sääksmäen maisemaa, ruokaa, luonnon monimuotoisuutta ja niiden mahdollisuuksia on nostettu esille yhdessä yrittäjien kanssa. Projekti on toteutettu v. 2020.

Projektissa mukana Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntija Katriina Koski ja ruoka- ja yritysasiaintuntija Outi Penttilä.

Lumo lautasella Sääksmäellä -projektia rahoitti Sääksmäen Manttaalikunta -säätiö sr.