Sieniä, sieniä!

Kesä oli sateiden puolesta kuivakka, mutta toivorikkaisiin sienestäjiin kuuluvana aion edelleen tehdä täsmäiskuja metsien sieniaarteita hamuamaan. Tatit ovat jo nostaneet lakkejaan. Muut lajit seurannevat perässä. Syksy on sienestyksen kulta-aikaa, vaikka tokihan lajeja putkahtelee esiin varhaiskeväästä lumen tuloon saakka. Sienimetsässä reippailu on jo itsessään hyödyllistä, kun kaikkinainen hyvä olo ja hyvinvointi parantuu. On plussaa, jos saalista saa.

Ravitsemussuositusten mukaan sieniä olisi hyvä syödä korkeintaan puoli kiloa päivässä. Suomalaisella kuluu tuon määrän syöntiin keskimäärin vuosi, kun esimerkiksi aasialaiset popsivat saman määrän yhdeksässä päivässä. Raskasmetallipitoisuuksista ei ole haittaa, jos poimii vain puhtailta paikoilta. Paljon sieniä nauttivia neuvotaan liottamaan tai keittämään saaliinsa, jolloin radioaktiivisesta cesiumista poistuu 70-80 %. Runsasta korvasienten syöntiä on hyvä välttää myrkyllisen gyromitriinin vuoksi.

Ravintoainekoostumukseltaan sienet ovat superruokaa. Niissä on vain vähän rasvaa, mutta runsaasti kivennäisaineita ja kuituja. Aminohappokoostumuksensa puolesta sienet vastaavat punaista lihaa sisältäen kaikkia kahdeksaa ihmiselle välttämätöntä aminohappoa. Sienten fytokemikaalit vahvistavat immuunijärjestelmää ja auttavat taistelussa taudinaiheuttajia vastaan. Myös suoliston hyvä mikrobisto kiittää sieniravinnosta.

Kuva. Kannarellit ja suppilovahverot ovat haluttuja sieniherkkuja.

Lääketeollisuuden apuna sienet ovat olleet jo kauan. Penisilliini esimerkiksi on eristetty Penicillium -homesienestä ja kosteikkovahveron on huomattu hillitsevän hiivasienen kasvua. Japanilaiset uskovat, että sienten syönti vähentää syöpäriskiä. Kanadassa tehdyissä laboratoriokokeissa on saatu viitteitä rintasyöpäkasvainsolujen kasvun hidastumisesta ja eturauhassyövän riskiä indikoivan veren PSA -pitoisuuden laskemisesta tiettyjen sienten avulla.

Muutkin teollisuudenalat hyötyvät sienistä. Käymisprosessin kautta syntyvien alkoholituotteiden valmistuksessa käytetään hiivasieniä. Sanomalehtipaperin valmistuksen energiankäyttöä voidaan vähentää merkittävästi Physisporinus rivulosus -sienen avulla. Vaateteollisuudessa voidaan ohittaa kemiallisen pesun haitallisin vaihe ja saada aikaa kuluneen näköisiä farkkuja Trichoderma reesei -homesienen selluloosaentsyymillä. Myös fossiilisten polttoaineiden käyttöä voitaisiin korvata sienten avulla. Hiivojen ja homeiden kasvijätteistä syntyy nimittäin etanolia ja butanolia, sekä maitohapoista biomuovia.

Sienillä on suuri merkitys luonnon kiertokulussa. Ilman sieniä ei olisi puita, sillä ne elävät symbioosissa. Metsien hiilensidontakykyä ylläpitävinä sienet ovat tehokkaita ilmastonmuutoksen torjujia. Myös jätehuollossa ne ovat tärkeässä asemassa, sillä suuri osa niistä toimii tärkeinä orgaanisen aineksen lahottajina. Tätä ominaisuutta onkin hyvin tuloksin testattu pilaantuneiden maa-alueiden puhdistuksessa. Esimerkiksi Stropharia rugosoannulata eli viljelykaulussieni kykenee entsyymillään hajottamaan räjähteissä käytetyn TNT:n haitattomiksi ainesosiksi. Sienet auttavat ympäristön tilan tarkkailussa laajemminkin, sillä osa niistä on indikaattorilajeja, joiden esiintymistä seuraamalla voidaan tehdä tulkintoja ympäristön tilasta.

Kuva. Kärpässienen tuntevat kaikki, mutta sille ei ole kotitaloudessa käyttöä.

Kyllä sienet ovatkin monitaitoisia. Jalat saappaisiin ja mars metsään reippailemaan, tuttuja sieniä noukkimaan. Entäpä jos opettelisit tunnistamaan vähintään yhden uuden sienilajin vuosittain? Suomessa kasvaa noin 2000 suursienilajia, joista syötäviäkin on 500. Tutustumista siis riittää!

Anu Ainasoja,

maisema- ja ympäristöasiantuntija,

Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset